Don Johnson Big Band on ilahduttanut ihmisiä
keikoillaan ja albumillaan, vaikka he eivät ole vielä
minkään levy-yhtiön kirjoilla. Tommy Lindgrenin,
Johannes Laihon, Kari Saarilahden ja
Pekka Mikkosen muodostama nelikko herättää huomiota
erityisesti erikoisella nimellään.
- Don Johnson on lyhenne DJ:stä.
Big Band taas tulee siitä, että meitä on neljä. Alunperin nimi
jouduttiin keksimään, kun treenikämppää varten
piti bändillä olla nimi. Ensimmäinen mikä tuli silloin lomaketta
täyttäessä mieleen, noin kahdessa sekunnissa, oli Don Johnson Big Band.
Liikkeellä on myös sitkeä huhu, jonka mukaan bändi olisi nimetty sen
Miami Vicen jakson mukaan, jossa Miles Davis näyttelee huumediileriä,
Pekka naurahtaa.
Kaikki sai alkunsa Tommyn, Johanneksen ja
Karin lukioajan blues-jammailuista koulun musiikkiluokassa. Myöhemmin
Johanneksen ja Pekan kokeilut Surun pyyhit silmistäni -kappaleen
kanssa johtivat bändin lopulliseen syntymiseen.
- Meillä on jokaisella vähän eri tavalla
samanlainen tausta musiikin kuuntelun suhteen, mutta meitä
yhdistää se, että mielellään väännetään
soppaa kaikista aineksista, mitkä vaan saadaan kasaan. Vahvimpiin
vaikutteisiin kuuluvat jazz, funk, dub & ragga, ranskalainen ja
amerikkalainen rap, blues, eurooppalainen downtempo, big beat,
rehellinen pop-musiikki, rehellinen hevimusiikki, klassinen ja kaikki
sekalainen, Johannes luettelee.
Monipuolinen live-esiintyjä
Don Johnson Big Band ottaa vaikutteita myös hiphopista, mutta ei
koe kuuluvansa suoraan suomalaisen hiphopin nousuun.
- Musiikillisesti emme ehkä aina koe
olevamme samoilla linjoilla kuin
suuri osa suomihiphopista, mutta suomihiphopin nousu on ehdottoman
hyvä juttu ja voisi helposti kuvitella, että muutaman vuoden päästä
skene on päässyt kehittymään jo ihan toiselle tasolle kuin millä
ollaan nyt. Ehkä koetaan olevamme enemmän oma juttumme, mutta toisaalta
on mukavaa seurata suomihiphopin kehitystä tavallaan kuitenkin skenen
sisältä. Hyviä juttuja tehdään koko ajan, Pekka sanoo.
Don Johnson Big Bandin keikat ovat varsin suosittuja.
Seuraavan kerran yhtye nähdään Helsingissä Funky Elephantissa
Tavastialla helmikuun alussa.
- Livenä meillä on enemmän soittimia kuin soittajia.
Tommy puhuu, Pekka soittaa sekä huilua että saksofonia, Kari kitaraa, rumpuja ja bassoa ja
Johannes koskettimia samalla miksaten ja säätäen efektejä. Jotain
rytmejä säädetään koneilta, mutta mahdollisimman paljon yritetään soittaa
itse ja tempo pidetään yleensä korkeammalla kuin levyllä. Keikoilla on
ollut vierailevia tähtiä aina, kun ollaan saatu joku suostuteltua mukaan, Kari kertoo.
Levytyssopimus ei ole merkittävä tavoite
Don Johnson Big Band julkaisi omakustanteena
albumin Support De Microphones. Albumi on miellyttänyt erityisesti toimittajia
ja yhtye on saanut loistavat arvostelut kerta toisensa jälkeen. Levytyssopimus
ei kuitenkaan ole ollut yhtyeelle merkittävä tavoite.
- Ehkä osittain siksi, että ollaan kuultu niistä jonkin verran
epämiellyttäviä juttuja. Tärkeintä on saada tehdä musaa, josta diggaa.
Jos levy-yhtiötkin diggaavat, niin se on ihan OK. Levy-yhtiö varmasti
helpottaisi mm. levyjen jakelua, johon nykytilanteessa kuluu välillä
aika paljonkin aikaa, joka on suoraan pois uusien biisien tekemisestä.
Mutta vielä ei olla kirjoitettu nimiä mihinkään papereihin, Tommy kertoo.
Support De Microphones -albumilta nousevat
helposti esille coverit Kirkan ja Louis Armstrongin
suurimmista hiteistä.
- Wonderful Worldin tekemisestä oli huono omatunto
pitkän aikaa, mutta lopulta päätettiin, että se on ehkä senkin takia hyvä. Toisaalta biisi
sisältää sisällöltään arveluttavaa morsetusta väärinpäin nauhoitettuna.
Surussa taas loksahti asiat kohdalleen heti alusta lähtien. Muitakin
covereita testailtiin ideatasolla, mutta niissä ei jotenkin ollu sitä
mitään, Johannes sanoo.
Antti Niemelä 16.01.2001