YUP: Keppijumppaa (Universal Music)
01. Nero
02. Intiaanit ymmärtävät
03. Kuolemanlinja
04. Tehdas
05. Pitkä putki
06. Pääkaupunkiin
07. Taas myöhässä
08. Laiskanlinna
09. Kaksi lähtee, yksi palaa
10. Kaikki kaikkia vastaan
11. Minä en tiedä mitään
12. Maailmassa on virhe
3.07
4.33
2.05
5.39
1.20
3.30
3.17
2.43
3.46
3.36
3.55
2.57
YUP ei löysää tahtiaan, vaan päinvastoin
uudella albumillaan Keppijumppaa
riuhdotaan tauotta reippaasti eteenpäin.
Nero aloittaa levyn heti riehakkaasti
ja erityisesti laulaja Jarkko Martikainen
onnistuu heittämään biisiin parikin erilaista
ilmaisutapaa. Kertosäe on samaan aikaan kummallinen
ja viehättävä. Suoraviivaisempaa tavaraa
esitellään ep:llä julkaistussa biisissä
Minä en tiedä mitään, jonka
railakasta otetta täydentää lopun
upean tunnelmallisuus. Keppijumppaa
on perustaltaan pääasiassa tuttua YUP:ta,
esimerkiksi Intiaanit ymmärtävät
-kappaleen kitarariffi tuo kovasti mieleen
YUP:n edellisen loistokkaan albumin.
Yksi mielenkiintoisimmista
biisikokonaisuuksista on Tehdas, joka
on varsinkin instrumentaalisilta osuuksiltaan
varsin vivahteikas ja mielenkiintoinen.
Tehdas innostaa myös sanoituksillaan
ja erityisesti mahtipontisesti
lausuttava "Vessajonossa ei saa etuilla"
nousee aina esille.
Kuolemanlinja ja Pitkä putki
hoitavat hommat lyhemmän kautta, mutta
ytyä riittää varsinkin ensimmäisessä.
Taas myöhässä innostaa
Martikaisen huudahtamaan kuin Lou Bega
konsanaan.
Albumin rauhallista antia edustavat
kertosäkeen ja pianon voimalla kovasti
viehättävä Kaksi lähtee, yksi palaa
ja Kaikki kaikkia vastaan, joka
on monipuolinen huilulla
terästetty kokonaisuus.
Keppijumppaa on kuitenkin
tehokkaimmillaan reippaissa biiseissä
kuten Pääkaupunkiin
ja Laiskanlinna.
Maailmassa on virhe heittää levyn
loppuun vielä tutumman ilmaisun sekaan
annoksen jazzia ja soittorasiatunnelmointia.
Keppijumppaa on poikkeuksellisen
ilmeikäs levy, joka herättää monipuolisilla
keinoilla väriä normaaliin YUP:n soundimaailmaan.
Sanoitukset ovat mieleenpainuvia ja
erityisesti albumin lennokkuus innostaa.
Kun tähän kaikkeen lisätään Jarkko Martikaisen
persoonalliset vokaalit, niin mainio kokonaisuus
on kasassa.
Antti Niemelä (09.05.05)