 |
|
Queens Of The Stone Age: Lullabies To Paralyze
01. This lullaby 02. Medication 03. Everybody knows that you are... 04. Tangled up in plaid 05. Burn the witch 06. In my head 07. Little sister 08. I never came 09. Someone´s in the wolf 10. The blood is love 11. Skin on skin 12. Broken box 13. "You got a killer scene there... 14. Long slow goodbye 15. Like a drug
1.22 1.54 4.14 4.13 3.35 4.01 2.53 4.48 7.15 6.37 3.42 3.02 4.56 6.50 3.15 Tietyissä piireissä Maailman Parhaan Rockyhtyeen™ leiman saanut QOTSA on ehtinyt neljänteen varsinaiseen albumiinsa. Edellisen levyn jälkeen bändin pääjehu Josh Homme ehti antaa kenkää bändin toiselle alkuperäisjäsenelle ja parhaalle ystävälleen, alastomaan bassonsoittoon ja raivokohtauksiin erikoistuneelle Nick Oliverille. Suurimmaksi osaksi yhtye jatkaa siitä huolimatta entisellä linjallaan, joka tietää muun muassa upeita, tummia laulumelodioita, surrealistisia eläinsatuaiheita, sanoituksia hulluudesta ja sisäelimiä koettelevia riffejä. QOTSA pystyy parhaimmillaan tekemään suurin piirtein niin hyvää rockmusiikkia kuin koskaan on tehty. Täysosumalevy Songs for the Deafiin verrattuna tälle albumille parhautta on osunut vähemmän; levy on myös ilmeeltään synkempi ja temmoltaan hitaampi. Albumin loppupuolella tunnelma äityy hetkittäin suorastaan ahdistavan pimeäksi: The Blood is Love on nimensä veroinen – metaforia sekoittaakseni – sydämen yön sielunmessu, eikä seuraava kappale Skin on Skin tarjoa juuri huoahdustaukoa, vaan pudottaa pienen ihmisen päälle muutaman tonnin lääketeollisuusjätettä. Lullabiesin jälkimmäisen puoliskon tummasävyisyys tahtoo paikoitellen liukua puuduttavuuteen. Siksi onkin onni, että levyltä löytyy edelleen roppakaupalla myös eloisammin rokkaavaa materiaalia. Esimerkiksi Little Sister on hieno purkkarokkibiisi, ja se tavoittelee bändille perinteisestä muodostaan huolimatta myös uusia sävyjä: kertosäe kuulostaa menestysvuosien Duran Duranilta – edellyttäen tietysti, että DD olisi ollut mieltynyt perkeleellisesti surraaviin särökitaroihin. In My Headin ilmava rokkipoljento yhdistettynä hommelaisittain haikeaan kertosäkeeseen puolestaan takaa sille paikan QOTSA-kaanonissa. Lullabies ei yllä yhtyeen edellisten kahden levyn tasolle, mutta peittoaa toki leijonanosan kilpailijoistaan. Silti, QOTSAlta sopisi odottaa vielä vähän parempaa.
Arvostelut
|
|
