Ruoska: Radium (Kråklund Records)
01. Veriura
02. Kosketa
03. Käärmeenpesä
04. Irti
05. Tuonen viemää
06. Kiiraslapsi
07. Multaa ja loskaa
08. Narua
09. Rumavirsi
10. Herraa hyvää kiittäkää
11. Isän kädestä
4.19
3.50
4.57
3.43
3.46
3.55
3.51
3.58
3.24
3.28
4.00
Radium on Ruoskan kolmas albumi, jossa
yhtye pääsee soundillisesti sille tasolle, johon
se on aina tähdännytkin. Kuori oli vielä
normaalimpaa suomimetallia, mutta edellinen albumi
Riisu oli jo varsin reipasta suomi-industrialmetallia, jollaista
on onnistuneesti edustanut tietysti myös Turmion Kätilöt.
Radium ei tyylillisesti eroa kovinkaan paljon edellisestä
levystä, mutta koneita on vielä hitunen enemmän ja soundeissa
on otettu muutenkin askel eteenpäin apuna tuottaja
Tuomo Valtonen. Myöskin Timo Rautiainen
-vedot on nyt unohdettu. Patrik Mennander, Kai Ahvenranta,
Anssi Auvinen, Mika Kamppi ja Sami Karppinen
ovat siis nyt voimainsa tunnossa.
Ilmaisena nettisinglenä viime vuoden puolella julkaistu Veriura
aloittaa Radiumin tiukasti. Patrik Mennanderin vokaalit
ovat erittäin vakuuttavat ja jylhyyttä täynnä. Rytmit
raivoavat rivakasti ja loistavan kertosäkeen lisäksi
värikkyyttä heivataan mm. pienellä itämaisella melodialla.
Tuonen viemää -biisistä on kehkeytynyt melkoinen mysteeri, koska
vielä single-julkaisun aikoihin se ei saanut täydellistä viehkoa aikaiseksi,
vaikka se tuli kuunneltua kymmeniä kertoja. Mutta nyt pienen Ruoska-tauon
jälkeen Tuonen viemää jyrää aivan hurvattomalla tavalla albumiraitana.
Kertosäe on aivan loistavaa tavaraa ja erityisesti päämelodia on niin
julmetun tarttuva, että jalat vispaa kuin käsi poikamiehellä.
Tuonen viemää -singlessä debytoinut
Kosketa on tehokkaimmillaan kertosäkeen ulkopuolisissa
piipitysmelodian hallitsemissa osuuksissa. Myös lopun
instrumentaalinen c-osa on varsin miellyttävä.
YleXilläkin soinut Käärmeenpesä luo soundeillaan
upeaa tunnelmaa ja häijy kertosäe keimailee biisin
vielä paremmaksi.
Levyn rankimmista biiseistä vastaavat
Irti, Kiiraslapsi ja
Narua. Sähkökitara ja koneet
luovat tasapainoisesti rankkuutta ja
Patekin innostuu myös karjahtelemaan.
Kertosäkeet ovat tietyllä tapaa aina
vähän kevyempiä, mutta silti mahtipontisia.
Multaa ja loskaa ja Rumavirsi tarjoavat rapeat
kitarariffit, mutta myös konemelodioissa
on oivasti koukkua. Kertosäkeet hoidetaan
Ruoskamaisen mahtipontisesti.
Tunnettua virttä mukaileva Herraa hyvää kiittäkää on taas konesoundeiltaan
varsin soljuvaa tavaraa ja jonkinlainen molotusvokaalisample
tuo taustaan reippaasti potkua. Lennokas kertosäe
viimeistelee biisin mainioksi.
Vaikka alussa mainitsin, että levyllä ei ole
Timo Rautiainen -tyylisiä Työmiehen haudalla -vetoja,
niin Isän kädestä on lähimpänä tätä. Rautiainen
-vertauskohta vain himmenee, kun koneet pauhaavat
tunnelmallisesti mukana.
Ruoska on saavuttanut nyt soundillisesti uuden tason
ja sen avustamana luodaan erittäin nautittava
albumikokonaisuus, joka olisi ehkä kaivannut vielä
paria todellista huippubiisiä, mutta Tuonen viemää
toimii juuri sellaisena kohokohtana, jollaisen
albumi aina sisälle haluaakin. Kyseisen biisin jälkeen
Radium etenee erittäin tasaisissa merkeissä ja
joka biisissä on roimasti vetovoimaa, joka jakautuu tasaisesti
Patrik Mennanderin vokaaleihin, sähkökitaroihin ja konesoundeihin.
Ruoska ja Turmion Kätilöt edustavat juuri sellaista uutta
kotimaisen industrialmetallin voimavaraa, joka saatetaan tyrmätä
koneellista metallia täydellisesti ymmärtämättömien toimittajien parissa
(kaikki on Rammsteinia ja kevyemmät Depeche Modea, huoh), mutta
kansalle maittaa.
Antti Niemelä (04.04.05)