Juno Reactor: Labyrinth (Metropolis Records)
01. Conquistador I
02. Conquistador II
03. Giant
04. War dogs
05. Mona lisa overdrive
06. Zwara
07. Mutant message
08. Angels and men
09. Navras
6.02
5.05
4.00
5.00
4.45
6.34
6.10
7.07
9.05
Ben Watkins alias Juno Reactor
on yksi konemusiikin merkittävimmistä nimistä.
Miehellä on nyt plakkarissa viisi albumia, joihin
ei juuri epäonnistuneita sävyjä mahdu. Todellisen
taitajan uusin tuotos on Labyrinth, jota olet saattanut
tietämättäsi kuulla. Juno Reactorin sävelet ovat nimittäin
soineet Matrixin jatko-osissa. Juno Reactor
jatkaa Shangon viitoittamalla polulla etnisten mausteiden
sävyttämällä monipuolisella konelinjalla.
Albumi aloitetaan Conquistadorin kahdella osalla.
Conquistador I on upea chill out -veto
latinokitaroinnilla, jousisoundeilla ja
Taz Alexanderin vokaaleilla varustettuna.
Biisin lopussa mukaan tulee annos perkussioita
ja rankempaa sounditusta, mitkä enteilevät tulevaa.
Conquistador II räjähtääkin sitten käyntiin
toden teolla. Jousisoittimet luovat klassista mahtipontisuutta,
neljä jannua hakkaavat hurjaa rytmiä ja erittäin jylhät miesspiikit
vastaavat hienoisen kauhun ylläpitämisestä.
Giant on nimensä mukaisesti melkoinen musiikin
jättiläinen. Diane Charlemagnen käheähköt
vokaalit eivät välttämättä ole biisin parasta antia, mutta
Juno Reactorille ominaisesti biisiin luodaan aivan
mieletöntä draivia huikealla bassomelodialla rouheiden
rytmien avustamana.
War Dogs sisältää taas muikeaa bassomelodiaa
ja latinokitarointia. Viulut kehittävät oivasti rankkuutta
ja Taz Alexander hoitaa etnisiä vokaalejaan.
Soundimaailma kasvaa vielä mainiosti loppua kohden
ja melkoinen kokonaisuus on jälleen kasassa.
Matrix Reloadissa soinut Mona Lisa Overdrive
on yksi koko vuosituhannen parhaista biiseistä ja
se on mukana myös Labyrinthissa. Don Davisin
kanssa tehty Matrix Reloaded -soundtrackilla oleva
yli 10-minuuttinen versio on vielä muhkeampi
tapaus, mutta Labyrinthin vajaa 5-minuuttinen versio
on onnistunut tiivistelmä aiheesta, jossa riistetään
osa Don Davisin tuomista elokuvallisista elementeistä ja
biisistä tehdään vielä enemmän Juno Reactorin näköinen.
Mahtava bassomelodia pääseekin entistä enemmän
oikeuksiinsa ja biisiin on lisätty itämaisia vokaaleja, jotka
sopivat kokonaisuuteen kuin nenä päähän. Myös Don Davisin
orkestraalista otetta on säilytetty sopivassa suhteessa.
Mona Lisa Overdrive on yksinkertaisesti niin upeaa musiikkia,
että se vetää helposti sanattomaksi tai sitten suusta tulvii
ylistystä loputtomasti.
Zwara sisältää Susan Hendricksin
ytimekkäät vokaalit ja varsinkin lopun parkaisut
heittävät energiavaihteen täysille.
Taiko-rummut ja muut perkussiot onnistuvat
taas tekemään erinomaisen rytmiosaston ja Greg Hunterin
bassokitarassa on puhtia.
Mutant Message aloittaa rauhallisesti
saksankielisten tietokonespiikkien ja
tunnelmallisen pianomelodian siivittämänä.
Tunnelma rankentuu askel askeleelta, kunnes
homma räiskähtelee jo sen verran korville, että
saattaapi päästä ihastuksen huokaus.
Angels And Men pitää maltillisesti koko
biisin ajan chill out -tunnelmaa yllä.
Taz Alexander heittää upeat vokaalinsa ja
soundiosasto hoidetaan erittäin värikkäästi, mutta
silti tarpeeksi hillitysti. Biisin puolivälissä mukaan
heitetään mahtava pianomelodia, joka antaa vielä
viimeisen säväyksen kokonaisuuteen.
Navras puolestaan kuultiin Matrix Revolutionsissa
ja tällä kertaa se on Labyrinthissa juuri sellaisena kuin
tämän elokuvan soundtrackillakin. Don Davis luo
klassista mahtipontisuutta, mutta reilun minuutin
jälkeen heitetään taas reippaat bassomelodiat
ja itämaista vokaalia kehiin. Lennokas ote
tekee biisistä taas aivan käsittämättömän mainion
ja ilmeikkään kokonaisuuden.
Juno Reactorissa ei ole muuta huonoa kuin se, että
kun hänen materiaaliaan kuuntelee, niin voi olla
vaikeaa palata perusmusiikin ääreen puhutaan
sitten mistä tahansa genrestä. Juno Reactor
yhdistää ainekset eri puolilta maailmaa
niin taidokkaasti, että kyseessä on jo silkkaa
neroutta. Mies onnistuu apureineen luomaan niin tarttuvia
koukkuja kuin sydäntä raastavaa tunnelmaa.
Lisäksi rytmiosasto saisi Safri Duonkin
punastelemaan. Labyrinth on taas yksi täydellinen
sulka miehen hattuun.
Juno Reactorissa on myös
se erikoinen elementti, että se yhdistää
trance-musiikin ja industrial-puolen
kuuntelijat. Toki Juno Reactor voi olla liian
rankkaa kauniita trance-melodioita hakeville, mutta
pääasiassa tämä suuntautuukin hieman vaativammalle
yleisölle. Juno Reactorin Suomeen saapuminen oli lähellä, mutta
tämä musiikillinen elämys jää toteutumatta miekkosen peruessa
valitettavasti koko Euroopan-kiertueensa.
Antti Niemelä (02.04.05)
