CMX: Isohaara
01. Päänsärkijä
02. Pohjoista leveyttä
03. Veitsenterä
04. Minne paha haudattiin
05. Isohaara
06. Revontulten repijä
07. Minun sydämeni on särkynyt
08. Post mortem
09. Lihan syvyyksiin
10. Silmien takana
11. Tuulilukko
4.30
3.19
4.33
5.31
3.39
6.13
3.58
2.55
3.51
4.05
4.24
CMX:n uutuusalbumi, Isohaara, syöksyi suoraan albumilistan
ykköseksi. CMX on siis saanut pidettyä itsellään suosion, joka luotiin
viimeistään Discopoliksen ja Cloaca Maximan voimalla. Vainajalahan sitten
nosti CMX:n listojen kärkeen. Myös edellinen albumi Dinosaurus Stereophonicus
oli menestys. Discopolikselle kuuluneet uhkeat konesoundit ovat menneen talven lumia
ja mukana on kosketinsoitinta todella vähän. Sähkökitarat soivat sitten sitäkin
rankemmin ja biiseissä on kaavana välillä liiankin usein rankat sähkökitarariffit
ja väliin rauhallista laulua. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus
tulee näin helposti mieleen muutaman biisin rakenteesta. Isohaara on yllättävän kertosäekeskeinen
levy. Toisin sanoen biisit voivat olla hyvinkin vaisuja, mutta vetovoimainen kertosäe
tulee aina ja pelastaa. Tästä hyvä esimerkki on Minne paha haudattiin, jonka alku ja väliosat
lähes haukotuttavat, mutta kertosäe taas suorastaan ihastuttaa. Tosin biisin lopussa
on erittäin kelvollinen kitarasoolo.
Albumin aloittava Päänsärkijä koostuu kolmesta osasta, jotka ovat hyvin rankat
sähkökitarariffit, A.W. Yrjänän sekainen laulu sekä rauhallinen ja vetovoimainen
kertosäe. Biisi on kokonaisuudessaan vähän epätasapainossa, mutta varsinkin rankat
kohdat saavat kyllä tunnelman päälle. Albumin ensimmäinen single-julkaisu
Pohjoista leveyttä sisältää mainion kertosäkeen ja muutenkin kappale on ihan
kohtuullisen hyvä. Albumin toinen single Minun sydämeni on särkynyt on selvästi
rauhallisempaa materiaalia ja varsinkin sen musiikkitausta on hyvin onnistunut.
Levyn nimikkobiisi Isohaara värittää tunnelmaa lapsikuorolla. Rauhallinen
Revontulten repijä taas käyttää roimasti pianoa ja koneellisempaakin soundia
on tarjolla. Post Mortem palauttaa albumin rankemmalle linjalle ja se onkin ihan
ok, mutta Lihan syvyyksiin pistää paremmaksi. Silmien takana jatkaa loistavaa
tunnelmaa erinomaisella kertosäkeellään, mutta Tuulilukko on hieman tylsempi
tapaus.
Isohaara ei saa samaa tunnelmaa aikaiseksi kuin Discopolis aikoinaan, mutta yltää
kuitenkin lähelle. Tosin sekin riippuu näkökulmasta. Koneita vihaavalle rokkiteinille
Isohaara voi olla paratiisi Discopolikseen verrattuna. Isohaara on ehyt kokonaisuus, mutta
siitä nousee esille myös yksittäisiä biisejä. Musiikkitaustat ovat hyviä koneiden
vähäisestä käytöstä huolimatta ja Yrjänä onnistuu vokaaleissaan vakuuttavasti.
Jos CMX:n nykymusiikki ja singlet miellyttävät, niin Isohaara on aivan varma
ostos.
CMX:stä tulee muuten usein mieleen vuoden 1999 tempaus, jossa yhtye ilmoitti lopettavansa
keikkailun. Ilmoitus sai paljon huomiota ja Radiomafialla omistettiin jopa
tunnin ohjelma tapaukselle. Toimittaja tuntui olevan aidosti hämmästynyt, kun
eräs soittaja ihmetteli tunnin omistamista sille, että joku yhtye lopettaa keikkailun.
Ja hupi jatkui, kun CMX keikkaili sittenkin. Nyt kädessäni on albumin lehdistötiedote, jossa
on CMX:n kiertueohjelma. Keikkailematon yhtye aloittaa Lahdesta ja lopettaa kiertueen
Nivalassa.
Antti Niemelä (13.08.02)