Zen Café: Laiska, tyhmä ja saamaton (Warner Music)
01. Uudenvuodenpäivä
02. Tahdon halvan naisen
03. Särkylääkkeet
04. Taivas on kirkas ja napakka
05. Rakastunut taas
06. Pistät avaimen lukkoon
07. Elämä moukaroi
08. Moi
09. Nollapiste
10. Laiska, tyhmä ja saamaton
11. Hontelot pojat
12. Vanha opettaja
2.42
3.53
3.45
3.33
3.39
4.16
3.50
4.15
4.22
3.54
4.16
3.08
Zen Café jatkaa taivallustaan
Suomen suosituimpien yhtyeiden joukossa
uudella albumillaan Laiska, tyhmä
ja saamaton. Samuli Putron johtama
kokoonpano on säilyttänyt ominaisen tyylinsä, jonka
ydin on Putron äänessä ja nasevissa kansaan uppoavissa
sanoituksissa.
Uudenvuodenpäivä aloittaa levyn
erittäin rauhallisesti. Hiljaisen temmon
siivittämä biisi saa tunnelmaa aikaiseksi
erityisesti tyylikkäällä kitaran käytöllään.
Biisinä se ei kuitenkaan innosta sen kummemmin.
Paljon biisistä nimellään kertova
Tahdon halvan naisen on sitten jo
riehakkaampaa tavaraa ripeän kertosäkeen kera.
Särkylääkkeet etenee varsin
leppoisissa merkeissä ja tyylillisesti
tämä tuntuu olevan sitä Zen Caféa omimmillaan, mutta
tuloksena on kuitenkin vain rapea rivibiisi.
Taivas on kirkas ja napakka värittää
musiikkitaustaa jousisoittimilla, joita
käytetään varsin oivallisesti ja muutenkin
jylhä tunnelma täydentää vielä kappaletta.
Rakastunut taas -biisin erikoisuus
on koneellinen bassokurnutus, jota on kuultu
onnistuneesti aiemminkin Zen Cafén musiikissa.
Pistät avaimen lukkoon luo tunnelmaa
pianolla ja upeilla soundeilla. Itse biisi olisi
kaivannut kuitenkin vielä koukkua.
Jousisoittimet palaavat kuvioihin
kipaleessa Elämä moukaroi, jonka
paras anti piilee kuitenkin kitarassa.
Moi aloittaa uhkealla
konesoundilla eikä jyhkeyttä puutu
reippaasta kertosäkeestäkään.
Biisi päätetään vielä onnistuneesti
instrumentaalisesti. Nollapiste
on aikalailla kaikilta osin rivimateriaalia, mutta
albumin nimikkobiisi nousee helposti esiin
varsinkin läpityöntyvillä sanoituksillaan.
Ihan reteä veto, mutta ei kuitenkaan vedä vertoja
Zen Cafén suurimmille hiteille.
Honteloissa pojissa vierailee
kolinaryhmä Cleaning Women, mutta
on suorastaan yllättävää, miten vähän heistä
on saatu irti. Vanha opettaja
lopettelee levyn kohtuullisen erikoisen
musiikkitaustan avustamana. Mukana on niin
hillittyä konerytmiä kuin pianomelodioita.
Hieno tunnelma nostaa Vanhan opettajan
yhdeksi levyn kärkibiiseistä.
Laiska, tyhmä ja saamaton on
kohtuullisen tasainen levy, mutta
toisin kuin
yhtyeen aiemmilla levyillä, nyt mukaan ei ole
mahtunut yhtään todellista huippuvetoa.
Mukana on hyväsoundista kitaraa, onnistuneesti
biisejä värittäviä koneratkaisuja ja
positiivisesti huvittavaa sanallista ilmaisua, mutta
mikään biisi ei vaan kolahda todella kovaa.
Mutta koska mukana on vain vähän selvästi
vaisumpaa osastoa, niin ei levyä epäonnistuneeksikaan
voi kutsua. Tämä on enemmänkin tällaista
vahvaa keskinkertaisuutta.
Antti Niemelä (08.03.05)