Apulanta: Kiila (Levy-yhtiö)
01. Syöpä
02. Pala siitä
03. Pahempi toistaan
04. Valon juuri
05. Armo
06. Usko
07. Kuollakseen elossa
08. Routa
09. Laululintu
10. Kaukaa lähelle
4.00
3.31
5.09
4.13
4.19
4.02
3.50
4.34
3.16
3.37
16. maaliskuuta ilmestyvä Kiila on Apulannan ensimmäinen albumi, jossa
basson varressa onkin Parta-Sami Lehtinen. Muutos ei kuitenkaan
kuulu Apulannan soundissa sen kummemmin, vaan yhtye tarjoaa
sitä samaa äänirikasta kitarapoppiaan, joihin olemme muutamalla
edellisellä albumilla tottuneet. Tuottajana jatkaa edelliselläkin
levyllä häärinyt Jyrki Tuovinen.
Odotetusti levyn terävintä kärkeä edustaa singlenä
julkaistu Pahempi toistaan, joka jyrää
muhkeilla kitarariffeillään, osuvilla sanoituksillaan
ja varsin vetovoimaisella kertosäkeellään.
Kun vielä musiikkitaustakin on täynnä yksityiskohtia, niin
kasassa on yksi alkuvuoden parhaista vedoista.
Albumi ei ole kokonaisuudessaan näin raskas
ja rankkuudessa lähelle yltävät vain Usko ja Kuollakseen elossa, joka
ripustaa samoin sekaan jyhkeät kitarariffit.
Kertosäe on taas vauhdikas ja monipuolisuutta tuo Toni Wirtasen
naseva puhelaulukohta sekä kaikenlaiset taustasurinat.
Usko puolestaan lisää annoksen mahtipontisuutta jousilla.
Kertosäkeen ulkopuoliset osuudet ovat herkkua ja taas on yleissoundissa
kyllä melkoisen rouheaa otetta.
Jousisoittimet ovat aiemminkin tehostaneet
Apulannan musiikkia. Tällä kertaa jousisovituksista
vastaa Anssi Tikanmäki, joka on luonut jouset
Uskon lisäksi biiseihin Armo,
Routa ja Kaukaa lähelle.
Armo on perusvarmaa tavaraa ja
Kaukaa lähelle lopettelee
albumia rauhallisissa akustisissa tunnelmissa
Nightwishin Emppu Vuorisen
avustamana. Routa on kuitenkin näistä
kolmesta miellyttävin upealla tunnelmallaan
ja kauniisti kulkeva kertosäe on piste iin päälle.
Levyn aloittava Syöpä on kepeä ralli, joka
pusertaa erityisesti pirteää kertosäettä.
Laululinnun kertosäkeessä puolestaan
on samaa lennokkuutta kuin taannoisessa Pirun morsian
-b-puolessa. Pala siitä on aikalailla kaikilta
osin perusbiisi, mutta Valon juuri
onnistuu taas hivuttamaan kappaleeseen melkoista
tunnelmalinjaa.
Heinola 10 on sellainen mestariteos, että
aivan samaan ei Kiila yllä, mutta läheltä liippaa, kun
soundimaailmat ovat parhaimmillaan aivan huikeita ja
erityisesti kertosäkeissä on kerta toisensa jälkeen kovasti potkua.
Jousisoittimet elävöittävät vielä kokonaisuutta hienosti.
Pahempi toistaan -biisin kaltaista rankempaa
sähkökitaraa olisi ehkä vielä kaivannut lisää, mutta
tämä puute korvataan onnistuneesti hienoilla tunnelmilla.
Kiila vahvistaa entisestään Apulannan
asemaa kotimaisen musiikin kärkijoukoissa.
Antti Niemelä (06.03.05) Merkitse itsesi artistin "Apulanta" faniksi!