|
|
Kalle Ahola: Kadun aurinkoiselle puolelle (EMI)
01. Seitsemäntoista sekuntia 02. Rumat lapset 03. Kuningatar 04. Aavetanssijat 05. Pari tuntia 06. Kadun aurinkoiselle puolelle 07. Siivet 08. Kuun maisemaa 09. Kuolleen miehen saappaat 10. Sunnuntaiaamuna helvetin portilla 11. Sairaala
5.32 4.12 3.56 3.56 4.56 4.55 3.05 4.45 3.46 3.58 4.55
Don Huonot on historiaa, mutta fanien suureksi riemuksi Kalle Ahola jatkaa soolouraansa, joka sai alkunsa vuonna 2001 I-albumilla. Maailmaan on mahtunut ainakin yksi levy, joka on nimetty ensimmäiseksi ja se on silti jäänyt myös artistin viimeiseksi levyksi. Aholalle tämä oli tuskin kovin suuri pelonaihe ja nythän on kaupoissa sitten miekkosen toista soololevyä Kadun aurinkoiselle puolelle, jossa on mukana soittohommissa samat miehet kuin ensimmäisellä levyllä eli Teppo Mäkynen, Mikael Tanner ja Jarmo Saari, joka toimi myös albumin tuottajana. Ahola itse vastaa yksin yhtä biisiä vaille kaikista sävellyksistä ja sanoituksista. Albumin singleinä on tähän mennessä julkaisu Kuningatar (vain promona) ja Rumat lapset. Kuningatar viehättää tunnelmallisella äänimaailmallaan ja varsinkin kertosäkeessä on tarttuvaa otetta. Nimellään Mannerheimin lastensuojeluliittoakin kauhistustuttava Rumat lapset ei pysty kokonaisuudessaan aivan samaan, mutta kasassa on kuitenkin miellyttävä kappale ja Aholan vokaalit toimivat vakuuttavasti. Don Huonojen keskimääräistä materiaalia rauhallisempi levy aloitetaan Seitsemäntoista sekuntia -kappaleella, joka on täynnä innostavaa sanallista ilmaisua ja musiikkitausta on mukavan eloisa. Levyn koneellisinta tarjontaa heitetään peliin Aavetanssijoissa, joissa kunnon konesoundit ja erittäin rapeat taustavokaalit yhdistetään erinomaisiin kitaraosuuksiin. Tuloksena on yleissoundinsa puolesta aivan häikäisevän hyvää tavaraa ja kun itse biisissäkin on voimaa, niin tunnelma nousee hetkessä kattoon. Pari tuntia on pelkistetympää ilmaisua pappappaa-hokemalla varustettuna. Akustinen tausta on oikein mainio ja kertosäe keittää oivaa leppoisuutta. Albumin nimikkobiisi Kadun aurinkoiselle puolelle on valoisa veto, joka nousee todelliseen loistoonsa mahtavassa kertosäkeessään, mutta rytmit ja äänimaailma vahvistavat biisiä hienosti muissakin osuuksissa. Emma Salokosken taustahyräilyt tuovat vielä sen lopullisen terävyyden. Upean tunnelmoinnin jälkeen siirrytään hetkeksi revittelemään levyn rajuimmassa biisissä Siivet. Taas kerran soundeissa on erittäin mielekästä meininkiä, tällä kertaa räminäasenteella. Kuun maisemaa vaihtaa jälleen tunnelmoinnin puolelle. Biisi etenee hämyisissä tunnelmissa ja kaiken hyvän lisäksi se vielä kehittyy mukavasti loppua kohden ja lopputuloksena on varsin kelpo kokonaisuus. Kuolleen miehen saappaat ja Sunnuntaiaamuna helvetin portilla ovat vahvaa materiaalia, joista jälkimmäinen pistää mukaan vielä huimaavat Pekka Kuusiston viuluosuudet. Sairaala hurmaa pianomelodioillaan ja hämyisillä soundeillaan. Todellinen helmi, jonka tunnelmallinen anti on poikkeuksellisen suurta. Kalle Ahola on karismaattinen laulaja, jonka tekstipuolikin on hallussa ja tulkinnanvaraa jätetään fanien pohdittavaksi. Kun näin vahvaan perustaan lisätään neljän miehen luomat aivan poikkeuksellisen upeat soundimaailmat, niin albumi ei voi mennä puihin. Musiikkitaustoissa on sellaista avaruutta, että harvoin kotimaisissa levyissä kohtaa. Tällaisen levyn jälkeen on vaikea palata normaalin suomirockin persoonattomamman soundin pariin. Kadun aurinkoiselle puolelle on mielettömän hieno kokonaisuus, joka polttaa pysyvän muistijäljen mieleen ja jättää hämmennykseen, että miten noin loistava single-julkaisu kuin Kuningatar voi jäädä levyllä rivibiisiksi. Se on mahdollista, jos levy on täynnä taideteoksia kuten Sairaala, Aavetanssijat ja Kadun aurinkoiselle puolelle.
Arvostelut
HaastattelutUutiset13.02.2008 / Kalle Aholan albumi kuunneltavana MySpacessa 08.11.2007 / Kalle Ahola matkaa Teräskaupunkiin 28.11.2006 / Kalle Ahola ja Suburban Tribe BB-finaalissa 04.09.2006 / Kalle Ahola keikkailee 27.06.2006 / Kalle Ahola jatkaa sooloilua |
|
