CMX: Cloaca Maxima 2 (EMI)
CD1
01. Olet tässä
02. Surunmurhaaja
03. Jatkuu niinkuin sade
04. Pohjoista leveyttä
05. Taivaan lapset
06. Lepattajat
07. Ei yksikään
08. Luuhamara
09. Puuvertaus
10. Pirunnyrkki
11. Minne paha haudattiin
12. Palvelemaan konetta
13. Meidän syntimme
14. Pyörivät sähkökoneet ´04
CD2
01. Kauneus pettää
02. Kuoleman risteyksestä...
03. Vainajala ´04
04. Minun sydämeni on särkynyt
05. Tuonen lintu
06. Sillanrakentaja
07. Sielunvihollinen
08. Baikonur
09. Tähdet sylissään
10. Tuulilukko
11. Myrskyn ratsut
12. Melankolia
13. Revontulten repijä
14. Vanha talvitie
CD3
01. Päämäärä
02. Ei tästä maailmasta
03. Väkivallan moottorit
04. Pii
05. Kvartetto rock-yhtyeelle...
06. Ehdotus ensimmäisen...
07. Ruisperkele
08. Kolme kimaltavaa neitoa
09. Kiusaajien kiusaaja
10. Epäluoma
11. Negatiivinen asenne
12. Ehdota jotain parempaa
13. Punainen nro. 6
14. Helevetinkone
15. 10^118
16. Huntu
4.36
3.48
4.35
3.18
3.50
4.12
3.27
4.20
4.36
3.19
5.32
3.55
4.33
4.06
3.54
5.44
6.05
3.59
5.33
4.17
4.03
7.29
7.48
4.27
6.29
4.11
6.13
6.01
4.13
4.28
3.29
4.25
4.22
2.48
2.27
4.23
2.45
3.03
2.34
3.30
6.00
3.30
4.44
3.40
CMX tyrkkäsi sopivasti joulumarkkinoille toisen triplakokoelmansa
Cloaca Maxima 2. Ensimmäinen Cloaca Maxima oli vaikuttava ilmestys ja on
melkein ihme, ettei useampi suomalainen pitkänlinjan yhtye ole lähtenyt
julkaisemaan vastaavanlaista pakettia. Peppumaisella kannella jyräävä
kokoelma koostuu levyistä Lyijy, Helium
ja Uraani, joista kaksi ensimmäistä koostuu hiteistä
ja vahvoista albumiraidoista ja viimeinen taas harvinaisuuksista
ja b-puolista.
Rokimpaan materiaaliin keskittyvä
Lyijy starttaa uudella biisillä
Olet tässä, jossa on erityisesti
vahvaa kitarariffiä ja vauhdikasta kertosäettä
vähän kuin Kotiteollisuuden hengessä.
Uutta materiaalia edustaa myös
Kolmikärki-levyltä peräisin
olevan Pyörivät sähkökoneet -kappaleen
uusioversio. Biisissä miellyttää erityisesti
vanhan CMX:n sävyt ja A.W. Yrjänän tukevampi
ilmaisu. Lyijyn loput biisit
ovat sitten rapea kokoelma single-julkaisuista
ja albumiraidoista. Näistä erottuu voimakkaimmin
Surunmurhaaja ja Ei yksikään, jotka
ovat kauttaaltaan aivan loistokkaita biisejä.
Molemmat hurmaavat kertosäkeillään, mutta myös
vielä todella tehokkailla soundimaailmoillaan.
Levyssä on monia mukavia vetoja kuten raivokas
Pirunnyrkki, vauhdikas Pohjoista leveyttä
ja aivan upean tunnelmallinen
Minne paha haudattiin, joka onnistuu
vielä reippaasti kitarasoolollaankin.
Ensimmäisen levyn tasokkaaseen kokonaisuuteen
on heitetty vain hitunen vaisumpaa
osastoa.
Helium aloitetaan samoin uudella
biisillä Kauneus pettää, joka on perusvarmaa
rauhallisempaa CMX:ää, mutta mitään kovin suuria
tunteita se ei kuitenkaan saavuta.
Mukana on myös pätevä uusioversio
Vainajala-albumin nimikkobiisistä.
Melankolia on yksi CMX:n terävimmistä
rauhallisimmista kappaleista, joka tehoaa
taas musiikkitaustallaan ja vetovoimaisella
sävellyksellään. Heliumin toinen yhtä huimaava kappale
on Minun sydämeni on särkynyt, joka
miellyttää erityisesti kertosäkeellään,
akustisella kitaralla ja toisaalta taas myös
kosketinsoittimen käytöllä.
Kuoleman risteyksestä kolme virstaa
pohjoiseen hurmaa aivan loistavalla
mahtipontisella äänimaailmallaan ja biisi on muutenkin tarpeeksi
erikoinen, että se nousee helposti esille
toiselta levyltä. Sielunvihollinen
on myös jyrkästi kokonaisuudesta erottuva biisi, jossa
Yrjänän vokaaleihin on lisätty vähän efektiä ja
tunnelmallinen musiikkitausta on täynnä koneita.
Samankaltaista koneellista tunnelmointia tarjoillaan
myös Baikonurissa.
Uraani keskittyy harvemmin kuultuun tavaraan, jota
on julkaistu lähinnä singlejen b-puolina.
Väkivallan moottorit jyrää hurjalla
kertosäkeellään ja biisissä on muutenkin
hieman sävyjä vanhasta CMX:stä, jossa
oli melkoista jytinää. Mukana on
varsin tarttuvia vetoja kuten
Kvartetto rock-yhtyeelle
ja solistille, op. 1, autotunen värittämä
Ei tästä maailmasta, Kiusaajien kiusaaja,
Ruisperkele ja Epäluoma, joista
kahdessa viimeisessä on CMX:n hyvin hallitsemaa
häröyttä. Negatiivinen asenne
laittaa konesoundit kovempaan käyttöön
kuin suurinpiirtein kertaakaan sitten
Discopoliksen.
Myös Päämäärässä on todella
toimivaa soundiosastoa.
Ehdota jotain parempaa
puolestaan innostaa
akustisella otteellaan.
10^118 on ehkäpä
koko triplakokoelman erikoisin
ja kummallisin biisi, joka
pelaa peliä kovin sekaisin soundein.
Huntu päättää Uraanin
upeasti tunnelmallisuuden kautta.
Uraania voisi tiivistää niin, että
CMX:lla on aika pikkaisen parempia b-puolia
kuin niin monella muulla yhtyeellä.
Edellisen Cloaca Maximan välillä CMX on julkaissut neljä
albumia ja täytyy sanoa, että se huomioonottaen on
kasassa melkoinen triplakokoelma. Cloaca Maxima
II onnistuu lähes kaikessa. Kansitaide on aivan
poikkeuksellisen tyylikästä, jokaisesta
biisistä on A.W. Yrjänän toimesta ytimekkäät
kertomukset ja itse musiikki on kokonaisuudeltaan
erittäin tasokasta ja CMX:n monipuolisuus ja värikkyys
tulee upeasti esille. Lopuksi täytyy vielä mainita, että en ennen
Cloaca Maxima II:sta edes muistanut, että CMX:ltä
on tullut tässä kuuden vuoden aikana näin monta
aivan loistavaa biisiä.
Antti Niemelä (15.02.05) Merkitse itsesi artistin "CMX" faniksi!