Chorale: Unimaailma (A1 Music / Edel Records)
01. Intro
02. Univiidakko
03. Jätit yksin
04. Kuin eilinen
05. Minne katosit
06. Voit mua koskettaa
07. Sade
08. Katson tähtien taa
09. Huominen
10. Shamaaninainen
11. Lähdit luotani
12. Halki avaruuden
13. Revef yah
14. Huominen (slovari)
15. Sade (oldskool remix)
16. Jätit yksin (Mark Vera remix)
17. Univiidakko (H4Z remix)
1.23
3.54
4.24
5.02
3.34
4.15
3.46
4.03
4.24
3.55
5.07
6.26
5.56
3.21
3.59
6.18
6.14
Internetissä vuosia pirteää dancepoppiaan esille tuonut Chorale julkaisee
nyt vihdoin ensimmäisen virallisen albuminsa, jota ainakin
yhtyeen tosifanit ovat odottaneet kieli pitkällä ja vetelänä.
Kolmikon muodostavat Tero Laihanen, Markus Ahola
ja Lydia Luoma-aho, jotka näyttävät nyt todelliset kyntensä.
Levy startataan aivan erinomaisella introlla, jossa on niin annos
tunnelmallisuutta, mahtipontisuutta kuin riuskaa rytmiäkin.
Intron jälkeen heitetään nopeampi tempo päälle
ja riuhdotaan esille Univiidakko. Biisi on saanut
kovasti ihastusta osakseen ja vaikken itse ole koskaan siitä
innostunut sen kummemmin, niin vetovoimaisen kertosäkeen olen
ainakin valmis tunnustamaan. Jätit yksin saa taas kuorrutuksen
Lydian heleistä vokaaleista ja meininki on ihan rentoa, mutta
ronski piipitysmelodia on se tämän kappaleen suola ja ketsuppi.
Kuin eilinen on ollut yksi Choralen vahvimpia biisejä
heidän mp3-urallaan. Kuin eilinen on uudistetussa olomuodossaan
hieman aiempaa vaisumpi, joku pieni vetovoimainen elementti on jäänyt
matkan varrelle, mutta jykevä soundi saa kyllä puolelleen.
Levyn selvästi paras biisi on Minne katosit, jota
vatkattiin jo Univiidakon b-puolena. Kappaleessa
on sellaista tarttumapintaa, jota olisi kaivannut muuallekin
albumiin. Kertosäe on aivan loistokamaa ja eurotrance-tausta
sujuu varsin mallikkaasti. Voit mua koskettaa
on taas reipasta hulmutusta, mutta vokaaliosasto ei toimi
tällä kertaa aivan niin hyvin. Erityisesti vocoder-vokaaliosuus
ei miellytä korvaa, mutta se unohtuu aina vauhdikkaassa
kertosäkeessä. Unimaailman toisena singlenä julkaistu
Sade edustaa Minne katosit -biisin kanssa
albumin terävintä kärkeä. Vokaalit ovat hieman epätasaiset, mutta
soundiosasto on mukavan piipittävä ja melodiat ovat täyttä rautaa.
Kertosäe heittää biisin viimeistään lentoon.
Unimaailman ainoa todellinen katastrofi on
Katson tähtien taa, joka
on taattua soundia à la Synteesi-kokoelma.
Markus Aholan vokaalit on autotunetettu aivan kamaliksi
ja itse biisikin on sellaista tavaraa, jonka sivuuttaa mieluummin.
Huominen ei innostanut singlenä, mutta albumikokonaisuudessa
se on ihan mukava ja tietysti tuo piipitysmelodiakin kolahtaa kovasti.
Shamaaninaisen parasta antia on rehellinen eurodance-tausta, joka
on silkkaa ysäriä. Harmi, että itse sävellys on jäänyt keskinkertaisemmaksi
nautinnoksi. Lähdit luotani on perinteisesti ollut
ehkä se kaikkein paras Choralen kipale mp3:na (taannoisen
Findance.com Themen lisäksi). Se toimii hyvin
uudessakin muodossaan, ainoastaan kertosäkeen vaisumpi ote
jää hieman kaivamaan verrattuna vanhaan versioon.
Halki avaruuden on hieman epätasainen kappale, jossa
on kivoja kikkoja, varsinkin puolivälin instrumentaalinen osuus.
Myös tunnelmalliset osat ovat mukavia, mutta silti biisi ei toimi
parhain päin kokonaisuutena. Albumin ainoa instrumentaalinen
biisi on heinänuhan mieleen tuova Revef yah, joka
on tiukkaa vääntöä aina mukavan TB303-jurnutuksen kera.
Kappale vaatii muutaman kuuntelukerran, mutta lopulta
se osoittautuu oikein maukkaaksi tekeleeksi.
Albumin lopussa on vielä eri versiot biiseistä Huominen,
Sade, Jätit yksin ja Univiidakko.
Jani Saastamoisen slovariversio Huomisesta
vie biisin iskelmäosastolle ja lieneekö kyse huonosta
musiikinsulatuksesta, mutta tämä aiheuttaa lähinnä
vatsakipuja. Oldskool Remix Sateesta
on aivan hurmaavaa piipitystä, eikä
80-lukumainen Mark Vera Remix Jätit yksin
-viisusta ole ollenkaan hassumpi. H4Z
vie onnistuneesti Univiidakkoa kohti
trancemaisempaa ilmaisua ja hyvät on soundit
ja kokonaisuutta kuorrutetaan vielä
tyylikkäillä osuuksilla.
Chorale täyttää hyvin odotukset esikoisalbumillaan
ja tarjolla on tiivis kokonaisuus, jossa heikot lenkit
on jätetty vähiin. Choralen yleissoundi ei luonnollisesti
uppoa kaikkiin 2000-luvun ihmisiin, mutta juuri tämä
kääntyy helposti Choralen vahvuudeksi. Kun
vokaalit ja sävellyksetkin ovat pääasiassa pirteitä ja tarttuvia, niin
kasassa on mallikas dancepop-pakkaus, joka voidaan laittaa
samaan riviin mm. Movetronin, Yxnollaykkösen
ja Nonstopin kanssa.
Antti Niemelä (11.02.05) Merkitse itsesi artistin "Chorale" faniksi!