Apocalyptica: Apocalyptica (Universal Music)
01. Life burns!
02. Quutamo
03. Distraction
04. Bittersweet
05. Misconstruction
06. Fisheye
07. Farewell
08. Fatal error
09. Betrayal/forgiveness
10. Ruska
11. Deathzone
12. En vie
13. How far
14. Wie weit
3.06
3.27
3.56
4.25
3.55
4.09
5.32
2.59
5.13
4.39
4.37
3.28
3.28
3.27
Eicca Toppisen, Paavo Lötjösen ja Perttu Kivilaakson
muodostama Apocalyptica on tehnyt vankkaa työtä jo vuosien ajan ja
suosio on ollut vakaa ulkomailla Plays Metallica By Four Cellos -debyytistä
asti, mutta nykyään kolmikkona toimivaa ryhmää ei ole usein tunnustettu
suurien kotimaisten ulkomailla listoilla menestyneiden joukkoon.
Apocalyptican uusi omaa nimeään kantava albumi tehnee vihdoin
muutoksen tähän hienoisesti vähättelevään asenteeseen, kun albumi nousi
vahvasti albumilistojen top-10:iin Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä.
Apocalyptica on nyt jättänyt coverit kokonaan pois valikoimasta ja
Apocalyptica-albumi koostuu 11 täysin omasta biisistä ja tyylinä
luonnollisesti tuttu sellometalli. Levyn ensimmäinen single
oli Bittersweet, joka on menestynyt jo mainiosti Keski-Euroopassa.
Potkua menestykseen ovat antaneet suomalaisen musiikin kärkihahmot
Ville Valo ja Lauri Ylönen, jotka duetoivat rauhallisen
sellotaustan päällä. Valo hoitaa lauluhommat erittäin vakuuttavasti, eikä
Ylösen suorituksessakaan ole vikaa, mutta kun hän ilmestyy ensimmäistä
kertaa kuvioihin, niin parkaisu kalahtaa pahasti korvaan.
Bittersweet on huikeasta perustastaan huolimatta kuitenkin kovin
vaisu biisi ja ainoastaan sen rankemmat osuudet saavat edes
jonkinlaista tunnelmaa aikaiseksi. Sen sijaan toinen Lauri Ylösen
laulama kappale Life Burns! on reippaampaa tavaraa ja
kertosäe sujuu oikein mallikkaasti
Vokaaleja ei kuulla enempää levyn virallisessa osuudessa, mutta
erikoispainoksen loppuun sisältyy kolme vokaaliversiota
varsinaisella levyllä instrumentaalisesti etenevästä Quutamosta.
Quutamo on varsin toimiva rankka pakkaus instrumentaalisestikin, mutta
kappale saa mukavasti potkua myös ranskaksi, englanniksi ja saksaksi laulettuna.
Hieman jää kaivelemaan, ettei levyyn ole sisällytetty suomenkielistä versiota aiheesta,
jolloin suomen kieltä olisi viety taas hienosti maailmalle.
Emmanuelle Monet laulaa tyylikkäästi ranskankielisen version
En Vie, kun taas Marta Jandová hoitaa saman englanniksi ja saksaksi.
Saksan kieli tuo kappaleeseen mukavaa karkeutta, mutta biisi hoituu kaikilla
kolmella kielellä varsin miellyttävästi.
Levyn rytmiosastosta vastaa pääosin rumpali Mikko Siren, mutta
Betrayal / Forgiveness -biisissä rumpuja käy soittamassa edelliselläkin levyllä
vieraillut Slayerin Dave Lombardo. Betrayal / Forgiveness
on tehokasta runnomista, mutta sen miellyttävin osa on kuitenkin rauhallinen
lopettelu, jossa ei kuulla Lombardon rumpujakaan.
Kyseisen kipaleen lisäksi levyn rankkaa instrumentaaliosastoa
edustavat Distraction, Misconstruction, Fisheye ja Fatal Error.
Näissä kaikissa on mukavasti ytyä, mutta Distraction ja Fisheye
ovat kuitenkin ne kovimmat tapaukset. Vaikka Apocalyptica on aivan verrattoman
hyvä rankalla osastolla, niin levyn rauhallinen anti Farewell, Ruska
ja Deathzone miellyttää kuitenkin enemmän. Kauniit melodiat luovat
nopeasti miellyttävää tunnelmaa ja ne tasapainottavat hyvin muuten niin
raskasta albumikokonaisuutta.
Apocalyptica on innostava kokonaisuus, jossa on tasapainoisessa suhteessa
rankkuutta ja rauhallisuutta sekä vokaaleja että instrumentaalia.
Vokaalit toimivat poikkeuksetta hyvin, mutta on silti hyvä, että
suurin osa biiseistä on puhtaasti insrumentaaleja. Näistä instrumentaalibiiseistä
ei tehdä hittejä, mutta ne luovat tehokkaasti juuri hehkuttamaani kokonaisuutta.
Rumpujen ja alkuperäistä Apocalypticaa rankemman otteen myötä
yhtye on löytänyt oman persoonallisen sellotyylinsä, josta puhutaan
vielä vuosikymmenienkin päästä, eikä vain Suomessa.
Antti Niemelä (03.02.05) Merkitse itsesi artistin "Apocalyptica" faniksi!