Fatboy Slim: Palookaville (Sony Music)

01. Don´t let the man get you down
02. Slash dot dash
03. Wonderful night
04. Long way from home
05. Put it back together
06. Mi bebé masoquista
07. Push and shove
08. North west three
09. The journey
10. Jin go lo ba
11. Song for chesh
12. The joker

4.01
2.53
4.46
4.44
4.36
4.25
4.27
4.30
4.36
4.40
4.19
5.21

Fatboy Slimin uutta Palookaville-albumia saatiinkin odottaa lopulta nelisen vuotta Halfway Between The Gutter And The Starsin jälkeen, mutta sitten se napsahti kauppoihin kaikessa hiljaisuudessa. Palookaville ei ole siis herättänyt mitään suurta kohtua, mutta tiukka levy on kuitenkin taas kasassa.

Palookaville startataan Don´t Let The Man Get You Down -biisillä, joka perustuu tiukasti 5 Man Electric Bandin Signs-biisistä napattuun vokaalisampleen. Tämän samplen ympärille heitetään raskaita rytmejä ja kunnon rutinaakin. Slash Dot Dash jatkaa hilpeää linjaa heittämällä yhteen reteää vokaalisamplea ja kitarariffiä. Lateef saa vuoronsa Wonderful Night -biisissä, johon mies heittää räpit ja laulunsa ja kertosäe on ihan onnistunut, mutta pirteä biisi ei kokonaisuutena innosta sen kummemmin.

Long Way From Home on tyylikästä tavaraa Jonny Qualityn vokaalien ja kitaran voimalla ja nimenomaan nämä Jonny Qualityn tähdittämät osuudet uppoavat oikein mukavasti erityisesti loistavassa kertosäkeessä. Blurista tuttu Damon Albarn antaa äänensä Put It Back Togetherille, joka on rauhallinen biisi, joka ei herätä tunteita oikein mihinkään suuntaan.

Mi Bebé Masoquista onneksi palauttaa albumia tukevammille raiteille. Soundeissa ei säästellä ja voimakkaat rytmit hallitsevat hienosti biisiä. Push And Shove säväyttää osin 90-luvun mieleentuovilla soundeilla, jotka luovat upeasti tunnelmaa. Itse Justin Robertsonin laulama biisi ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen tarttuva, vaikka tyyli onkin kasassa. Tyylikäs North West Three perustuu John & Beverley Martynilta otettuihin Primrose Hill -sampleihin ja biisi on kyllä ajoittain ihan mallikas ilmestys. Lateef palaa laulu/rap-hommiin The Journeyssa ja hyväntuulisuutta on ilmassa, mutta koukut jäävät puuttumaan.

Jin Go Lo Ba on sellainen biisi, jollaisia olisi toivonut olevan albumilla reilusti lisää. Kappale ei hätkäytä Babatunde Olatunjilta samplatuilla etnisillä molotuksilla, mutta biisi on rytmeiltään ja soundeiltaan erittäin vahvaa ja upeasti soljuvaa tavaraa. Song For Chesh on hieman levoton biisi, mutta juuri tällainen rauhattomuus jaksaa kiinnostaa, tosin vain hetkisen. Steve Miller Band -cover The Joker lopettelee levyn pirteissä tunnelmissa.

Palookaville on hyväntuulinen ja tyylikäs albumi, mutta kokonaisuus on heittelehtivä ja monista biiseistä puuttuu vetovoimaa ja sitä lopullista tehoa, jota esimerkiksi albumin rankempaan puolta edustaviin Jin Go Lo Bahan ja Mi Bebé Masoquistaan on saatu. Palookaville tuntuu ajoittain melkeinpä enemmän jonkinlaiselta kitarapoplevyltä kuin Fatboy Slimille ominaiselta bigbeatilta. Loppujen lopuksi Palookaville on siis pienoinen pettymys, mutta silti siitä jää varauksellisen positiivinen maku, koska parhaimmillaan Fatboy Slim on taas saanut aikaiseksi erittäin maistuvaa soundia.

| Arvostelut |

| Kotisivut |

www.fatboyslim.net

| Uutiset |

14.05.2008 / Fatboy Slim lihoi / laihtui ulos nimestään

| Fanit |

Aubrey_Vonnassaudillenber // Jack_Lesage25a0 // Juzzy // Tebic // Tiikeri007
Toni Kurkimäki