|
|
Eppu Normaali: Sadan vuoden päästäkin (Poko Rekords)
01. Hiljaa huomiseen 02. Sadan vuoden päästäkin 03. Olin vain tuuli 04. Ei sankariainesta 05. Lajinsa viimeinen 06. Olen tuntenut sut 07. Polttaa 08. Niin äkkiä 09. Suolaista sadetta 10. Missä olen juuri nyt 11. Niinkuin jää palaa 12. Vahingossa vain
4.30 3.47 4.21 3.46 4.33 4.59 4.23 4.22 5.29 4.58 4.30 4.19
Eppu Normaalin uutta albumia on odoteltu jo useamman vuoden enemmän ja vähemmän tosissaan ja nyt on aika sitten kasata näkemykset legendaarisen yhtyeen nykytilasta. Laulaja Martti Syrjä, kitaristi Pantse Syrjä, kitaristi Juha Torvinen, basisti Sami Ruusukallio ja rumpali Aku Syrjä ovat niputtaneet 12 biisiä teemalla Sadan vuoden päästäkin. Albumi myi hetkessä tuplaplatinaa, mutta siitä ei voi päätellä, että onko levykokonaisuus singlejulkaisuista lähempänä mallikasta Ei sankariainesta vai hirvittävää Suolaista sadetta -kappaletta. Hiljaa huomiseen aloittaa levyn vaisuhkosti. Biisissä on parhaimmillaan erittäin maistuvaa kitaraa, mutta itse biisi ei ole millään tavalla erityisen tarttuva. Albumin nimikkobiisi Sadan vuoden päästäkin sisältää jo yritystä kertosäkeessä, mutta se jää kokonaisuudessa sellaiseksi värittömäksi, mutta kelvoksi rivibiisiksi levylle. Olin vain tuuli on erittäin vaisua suomipoppia, mutta ilme kirkastuu, kun levyn toinen single-julkaisu ja kokonaisuuden selvästi paras biisi Ei sankariainesta kajahtaa esille. Tämä on jokseenkin ainoa biisi, jossa on tuntumaa vanhoista kunnon hiteistä. Biisin yleissoundi on erinomainen ja itse sävellyskin on melko vetävä, vaikkei tämäkään nyt ihan niille klassikoille vedä vertoja. Lajinsa viimeinen on ihan miellyttävä biisi, joka sisältää menevän kertosäkeen ja sen rauhallinen tunnelma Martti Syrjän vokaalien kera toimii kelvollisesti. Olen tuntenut sut (enkä voi unohtaa) heittää sopivaan väliin hieman tukevampaa ilmaisua. Kun vielä kertosäe on mainio, niin tämäkin biisi toimii kivasti. Polttaa ja Niin äkkiä ovat taas valitettavan vaisua materiaalia, mutta eivät niin pahoja kuin ensimmäisenä singlenä julkaistu Suolaista sadetta. Suolaista sadetta on suorastaan suomipopin irvikuva. Kertosäe ei ole täysin surkea, mutta siinäkin on jotain aineksia, jotka eivät auta biisiä kehittämään miellyttävää kokonaisuutta. Biisin ehkä kestäisi juuri ja juuri muuten, mutta kamalat taustalaulut verottavat viimeisenkin kiinnostuksen. Missä olen juuri nyt? on täysin väritöntä kamaa, kun taas sitä seuraava Niinkuin jää palaa innostaa edes hetkittäin, lähinnä yksittäisillä vokaaliosuuksillaan sekä kitarallaan. Levyn päättää Vahingossa vain, joka on täysin turha rallatus. Sadan vuoden päästäkin ei lunasta niitä odotuksia, joita jopa minulle oli kehittynyt vuosien aikana. Repullinen hittejä -kokoelma osoittaa jo yksinään, miten kova yhtye on ollut aikoinaan, mutta uudelle albumille ei voi antaa minkäänlaista plussaa vanhoilla ansioilla. Sadan vuoden päästäkin ei ole mitenkään nolo levy ja tyyli on ainakin osittain edelleen hanskassa. Sanoitukset ovat koko ajan hyvää tasoa, mutta niiden hittien kaltaisia erityisen mallikkaita sanayhdistelmiä ei tunnu löytyvän. Levyn puolivälissä on valonpilkahdus biiseissä Ei sankariainesta, Lajinsa viimeinen ja Olen tuntenut sut, mutta siinä ne lapsenlapsille kerrottavat tarinat ovatkin. Näitä yksittäisiä biisejä lukuun ottamatta levy on kauttaaltaan kovin väritön ja vaisu, ja biisit onnistuvat innostamaan enintään yksittäisillä osuuksillaan. Mutta haukkuisinpa levyä kuinka paljon tahansa, niin kansa tuntuu tykkäävän ja mikäs siinä.
Arvostelut
KotisivutUutiset13.09.2010 / Kummeli saa kiertueelleen yllättävän seuralaisen 20.09.2007 / HIM antoi sittenkin liikaa tasoitusta Epuille 25.07.2007 / Eppu Normaalia karaokena 12.07.2007 / Uutta Eppu Normaalia pian kaupoissa |
|
