Scooter: Mind The Gap (Edel Records)
01. Killer bees
02. One (always hardcore)
03. Shake that!
04. My eyes are dry
05. All i wanna do
06. Jigga jigga!
07. Panties wanted
08. Trance-atlantic
09. Stripped
10. Suavemente
11. The chaser
12. The avenger´s back
13. Trip to nowhere
1.30
3.46
3.18
2.53
4.21
3.54
4.33
7.52
3.28
3.37
4.09
2.58
5.00
Jos on vähääkään liikkunut Lontoon metroissa, niin päähän on tarttunut
lausahdus "mind the gap", jota toistellaan tietyillä asemilla kyllästymiseen
saakka. Sama metron ja laiturin välisen aukon huomioimisesta muistuttava
lause on tarttunut myös saksalaiseen Scooteriin, jonka uusin
albumi on ytimekäs Mind The Gap.
Killer Bees toimii albumin introna, jossa tappajamehiläiset ilmeisesti
tunkeutuvat metroasemalle. Uhkaileeko Scooter Lontoota
terroriteolla? Varsin cover-pitoisen kokonaisuuden starttaa varsinaisesti
One (Always Hardcore), joka mukailee 90-luvun Bodylotionin
Always Hardcorea, josta oman versionsa on esitellyt myös
Stacccato pari vuotta sitten.
Scooter marssittaa H.P. Baxxterin sulohuutojen
seuraksi rankat soundit, rehevät rytmit ja
tarttuvan kertosäkeen, jossa Scooterille tyypillisesti
yleisökin yhtyy mukaan.
Albumin toisena singlenä julkaistu Shake That! heittää
Scooterille epätyypillistä discotyylittelyä.
Kyseessä on Scooterin näkemys KC & The Sunshine Bandin
Shake Your Bootystä ja tuloksena on letkeää tavaraa, johon
sopii saumattomasti myös Baxxterin vokaaliväännöt.
My Eyes Are Dry on biisinä yllättävänkin tylsä, mutta
soundeissa on mielenkiintoisia ratkaisuja ja ne kantavat
biisiä kyllä vajaan kolmen minuutin keston ajan.
Sheryl Crow´n All I Wanna Do on -biisi, jota
olen inhonnut jo kymmenisen vuotta. Nyt aikalailla
yllättäen Scooter esittelee saman biisin omassa muodossaan.
Kappale startataan melkoisen vankoin rytmein, 40 sekunnin
jälkeen tämä rikotaan vahvalla bassobiitillä, mutta
biisi on kunnon breakbiittiä lähes alusta loppuun saakka.
On hieman siinä ja siinä, että sopiiko All I Wanna Do -biisin
kertosäe oravavokaalein kaiken tämän keskelle, mutta
H.P. Baxxter tuo äänellään helpotusta muissa osissa.
Jigga Jigga! on sitten taas sitä todellista tykkikamaa.
Jigga Jigga! on melkoinen keitos, jossa pistetään
yhteen Mac Zimmsin L´annonce des couleurs (The Mystery Remix)
-biisistä sovussa lainattu killeririffi, ilmeisesti ei niin
sovussa lainattua melodiaa Fictivision vs. C-Quencen
Symbolsista sekä kovasti Enyan Exile-biisin mieleen tuovia
naisvokaaleja. Kun tähän lisätään vielä H.P. Baxxterin
huudahdukset, niin tuloksena on aivan loistavan tarttuva
dance-kipale, joka maistuupa melkein vielä kovemmin albumikokonaisuudessa
kuin aikoinaan singlenä.
Bay City Rockerz -cover Panties Wanted liittää yhteen
kunnon sähkökitarariffit ja nasevat konesoundit.
Sävellys ei tarjoa mitään erityisen innostavaa, mutta
soundiratkaisut miellyttävät.
Scooter näyttää kynsiään instrumentaalisen melodisen
trancen parissa Trance-Atlanticissa. Homma menee hassuksi siinä
vaiheessa, kun joku väittää tästäkin biisistä, ettei se ole
trancea, kun Scooter sen esittää ja nöfnöf päälle.
Kyseessä on kovinkin tyylipuhdasta nykytrancea ja parhaimmillaan
se on tunnelmallisella tasolla aikas mukava, mutta sävellys
olisi toki voinut olla jotenkin potkivampi.
H.P. Baxxter muistelee Celebrate The Nun -yhtyeen aikojaan
laulamalla Depeche Mode -coverin Stripped. Stripped hoidetaan
tyylikkäällä tavalla, jossa on annos pianoa, tukevia rytmejä
ja yeahkin huudahdetaan vain kerran.
Elvis Crespon Suavemente on aika erikoinen cover-valinta, mutta
saapa saksalaisyhtye ainakin potkua tähän latinorepäisyyn.
The Chaser heittää päälle taas pienoisen trance-vaihteen.
Trance-soundit jyräävät, H.P. Baxxter luovuttaa äänensä "Alright crew"
-lausahduksen kera ja väliin heitetään annos oopperavokaaleja.
The Avenger´s Backin erikoisuus on Eddie Floydin Knock On Wood -biisistä
napatun melodian käyttö, mutta onpa mukana myös annos vocoder-spiikkejä
ja tälle albumille tyypillisesti rytmit ovat erinomaisessa kunnossa.
Albumi lopetetaan instrumentaalisesti Trip To Nowhere -biisillä, joka
olisi jonkun muun esittämänä trancea, mutta kaipa tämäkin on sitten
Scooterin europoppia (vitsi vitsi).
Jos kokoelmia ei oteta lukuun, Mind The Gap on ehdottomasti Scooterin paras levy sitten 90-luvun lopun
No Time To Chillin, mutta ihan täyteen tehoon tämäkään ei yllä.
Vaikka mukana on paljon covereita, niin ne kaikkein tarttuvimmat melodiat
jäävät kovin vähiin. Albumi on kuitenkin tasainen kokonaisuus ja
erityisesti soundimaailma toimii upeasti. Trance-biiseissä edetään
enemmän standardisoundein, mutta se on ollut toki tarkoituskin.
Scooter on myös tällä kertaa ollu coveroinnissaan rehellisempi
ja puolet albumista onkin cover-osastoa. Jigga Jigga! nousee muiden ylitse, mutta
muuten albumi on tasaisen laadukasta käsityötä.
Albumin erikoispainoksessa on mukana myös kokonainen live-cd, joka on peräisin
Hampurin We Like It Loud Tourin keikalta. CD sisältää biisit Maria (I Like It
Loud), Weekend!, Friends, Waiting For Spring, Let Me Be Your Valentine,
Faster Harder Scooter, Break It Up, Frequent Traveller,
How Much Is The Fish, Nessaja, Jigga Jigga! ja Hyper Hyper.
Biiseihin on löydetty mukavasti ylimääräisiä elementtejä
levyversioihin nähden ja H.P. Baxxter on ihan yhtä energinen myös
livenä kuin levyillä. Mainitsemisen arvoista on myös kosketinsoittaja
Rick J. Jordanin raa´at vokaaliosuudet loistavassa Let Me
Be Your Valentinessa ja Hyper Hyperin upea uusi olomuoto. Kun vielä
vaan näkisi Tiësto-fanien naaman, kun Tiëston nimi mainitaan biisin
perinteisessä dj-osuudessa. Kyseinen keikka tuntuu hippusen verran
kovemmalta kuin tovi sitten julkaistu Encore - Live And Direct -live-levy.
Eli ilman muuta kaupasta kainaloon tämä kolmisen euroa tavallista kalliimpi
tupla-cd.
Antti Niemelä (14.11.04) Merkitse itsesi artistin "Scooter" faniksi!