Yön ritarin paluu
Menestysleffan toisensa jälkeen ohjannut Christopher Nolan sai Batman -trilogiansa valmiiksi ja vuoden odotetuin sarjakuvafilmatisointi Yön ritarin paluu saapui elokuvateattereihin. Megaluokan menestykseksi povattua elokuvaa koetteli kuitenkin ikävä ampumistapaus Coloradossa, ja jää nähtäväksi, tuleeko lipputuloja lopulta aivan Yön ritarin suuruusluokassa. Hulppeat 250 miljoonaa dollaria maksanut elokuva kuvattiin ajan hengen vastaisesti ainoastaan kaksiulotteisena ja mukana ovat edellisistä osista tutut luottonimet Christian Balesta, Morgan Freemanista ja Michael Cainesta alkaen, ja uusina tuttavuuksina myös Inceptionissa nähdyt Tom Hardy ja Joseph Gordon-Lewitt. Näyttelijäkaartia vahvistaa myös prinsessarooleista kissanaiseksi edennyt Anne Hathaway.
Yön ritarin paluulla on kestoa jämäkät 165 minuuttia, jonka ansiosta juonikuvioita ja käänteitä riittää kahdenkin elokuvan tarpeisiin. On kulunut vuosia siitä, kun Batman (Bale) otti Harvey Dentin, Gotham Cityn suosituimman lakimiehen kuoleman niskoilleen ja vetäytyi pois valokeilasta. Batmanin ohella myös Bruce Wayne heittäytyi erakoksi, ja elämä kaupungissa näyttäisi olevan suhteellisen mallillaan aina siihen saakka kun naamiota käyttävä lihaskimppu Bane (Hardy) apureineen ottaa Gothamin hallintaansa. Bruce Waynen on pakko palata ruotuun ja kaivaa bat-varusteet esiin, vaikka paras ystävä ja hovimestari Alfred (Caine) onkin eri mieltä ja sanoo, ettei Gotham enää kaipaa Batmanin vaan Bruce Waynen apua. Tällä kertaa Batman ei tosin ole yksin, sillä valikoivaa apua löytyy myös naamioihin viehtyneeltä mestarivaras Selina Kyleltä (Hathaway).
Batmanin, Kissanaisen ja Banen ohella tarinaan heitetään vielä Batman Beginsistä tutun Ra’s al Ghulin (Liam Neeson) varjoliigan perintö, ja vilahtaapa sivuroolissa myös hermokaasuja suosiva psykologi Jonathan Crane (Cillian Murphy), jonka ruutuaika jäi edellisessä osassa muutamaan sekuntiin. Käsikirjoituksen väsänneet Nolan ja David S. Goyer ovat selvästi halunneet nivoa Batman Beginsistä alkaneet juonenlangat yhteen, taustoittaa niitä entisestään ja samalla esitellä liudan uusia hahmoja, mikä on hiukan liikaa yhdelle elokuvalle. Massiivisesta kestostaan johtuen Yön ritarin paluu sisältääkin jonkin verran irralliselta tuntuvaa tavaraa, koska juoni rönsyilee melkoisesti.
Yön ritariin verrattuna päätösosassa onkin selvästi vähemmän mieleen jäävä pahis, sillä maskinaamainen kovanaama Bane kyllä vetää Batmania pataan niin maan perusteellisesti, mutta jää hahmona hiukan etäiseksi. Toki edesmenneen Heath Ledgerin vertaansa vailla oleva suoritus Jokerina asetti riman niin korkealle, ettei sitä varmaan onnistuta lähiaikoina ylittämään. Hardyn roolisuoritusta voi siis kuvailla kelvolliseksi, muttei erityisen loistavaksi, ja uusista kasvoista suurimmat suitsutukset ansaitseekin Anne Hathaway, jonka rooli kissanaisena tuo elokuvaan mukavasti naisenergiaa. Kissanainen muodostaa mainion vastaparin Batmanille, ja hahmojen välille kehitelty kevyt romanssinpoikanen istuu sirpaleiseen juonikuvioon hienosti.
Yön ritarin paluun isoimmat ongelmat liittyvät sen liiankin monipolviseen juoneen, joka aiheuttaa pahimmillaan infoähkyä Batmanin mytologiaan vähemmän perehtyneelle. Elokuva kuitenkin jäntevöityy loppua kohden huomattavasti, ja tarjoilee upeita toimintakohtauksia sekä koskettavia hahmojen välisiä keskusteluja. 3D-laseja ei kaipaa missään vaiheessa, sillä audiovisuaalinen puoli on viimeisen päälle hiottua, ja nyrkkitappeluistakin saa tällä kertaa selvää. Viimeiset kuvat lupaavat tyylikkäästi jatkoa tarinaan, vaikka Nolanin osalta homma taitaa olla nyt tässä ja seuraavaksi Batman kai käynnistetään nykytrendien mukaan (taas) uudelleen alusta. Vioistaan huolimatta Batman-trilogian päätösosa kannattaa ehdottomasti katsoa isolta kankaalta, sillä se tarjoaa vaikuttavia ja tunteisiin vetoavia hetkiä, vaikkei aivan ylläkään Yön ritarin tasolle.
Olli Riihimäki (24.07.12)