Get the Gringo

Ensi-ilta: 13.07.2011
Kesto: 1 h 35 min
Ikäraja: K16

Ohjaaja: Adrian Grunberg

Pääosissa:

Mel Gibson
Peter Stormare

Dean Norris
Kevin Hernandez

Aiemmin apulaisohjaajana toimineen Adrian Grunbergin debyyttiohjaus yhdistää keskenään hikisen vankilafiilistelyn ja näyttelijänuraansa taas panostavan Mel Gibsonin. Pienimuotoisen Get the Gringon lipputulot ovat olleet varsin vaatimattomat, mutta tällä kertaa se ei johdu ainakaan elokuvan laadusta. Gibsonin lisäksi keskeisissä rooleissa nähdään Kevin Hernandez, Daniel Giménez Cacho ja Dolores Heredia.

Elokuvan Gringo on pieleen menneen pankkiryöstön jälkeen meksikolaiseen vankilaan joutuva Jack Sanders (Gibson), joka menettää vapautensa lisäksi myös pakoautoon jääneet miljoonat. Jack siirretään lusimaan El Puebliton vankilaan, joka muistuttaa enemmänkin pahasti korruptoitunutta kylää, jossa vangit ostavat tarpeen mukaan olutta, heroiinia ja naisia. Rahalla saa myös oman perheensä asumaan muurien sisäpuolelle, ja Jack törmääkin pian tupakkaa pummaavaan kymmenvuotiaaseen poikaan (Hernandez) ja tämän viehättävään leskiäitiin (Heredia). Samalla alkaa selvitä, että vankilaa pyörittävällä ja maksaongelmista kärsivällä gangsteri Javilla (Giménez Cacho) on pojan varalle omia suunnitelmia. Jack päättää auttaa äitiä ja poikaa, ja hankkia samalla menetetyt saalisrahansa takaisin.

Allekirjoittaneelle Grunbergin debyyttityö tuli melko lailla puun takaa, mutta yllätti hyvinkin positiivisesti. Tiivistunnelmainen elokuva on tarantinomaisen näppärää seurattavaa, hyvällä dialogilla ja paikoin mustalla huumorilla höystettynä. Smokin’ Acesin yhteydessä joku arvostelija kutsui tämäntyylisten elokuvien genreä dude noiriksi, eli nuorille jampoille suunnatuiksi rankoiksi rikostarinoiksi, ja määritelmä sopii aika hyvin myös Gibsonin uutukaiseen. Läpänheiton lisäksi katkotaan myös varpaita, annetaan tuskallisia sähköshokkeja ja suoritetaan elinsiirtoa kämäisessä ambulanssissa, mikä saa aikaan pienimuotoista kuvotusta.

Get the Gringo on alusta loppuun Gibsonin oma show, jota tuetaan onnistuneilla sivurooleilla. Entinen Yhdysvaltain armeijan tarkka-ampuja Jack on epämääräisessä ja likaisessa vankilaympäristössä kuin kotonaan, ja luovii taitavasti tilanteesta toiseen. 80-luvulla takatukkansa ja ylistettyjen farkkupakaroidensa avulla maailman seksikkäimpien miesten joukkoon noussut Gibson niitti sittemmin mainetta Oscar-palkittuna (Braveheart) ja erittäin haastavien elokuvien (Kristuksen viimeinen kiusaus, Apocalypto) ohjaajana, mutta myös ryvetti julkisuuskuvansa humalaisilla juutalaiskommenteillaan ja avioeronsa jälkipyykillä. Nyt on pakko todeta, että Mel on täällä taas ja tekee sitä, mitä parhaiten osaa, eli ottaa koko elokuvan haltuunsa karismallaan, edelleen kuosissa olevalla ulkonäöllään ja karhealla äänellään.

Kesän kahden megaluokan ensi-illan välissä on välillä hyvä hengähtää ja nauttia vähemmän eeppisestä, mutta silti mukaansatempaavasta elokuvasta. Tuskin tästä Suomessa(kaan) mitään kassamagneettia tulee, mutta Get the Gringo hoitaa tonttinsa mainiosti ja tarjoaa tiiviin paketin täynnä näppärää dialogia vaarallisine tilanteineen. On myös vaihteeksi virkistävää nähdä amerikkalaistuotantoa oleva vankilaelokuva, jossa enin aika ei kulukaan betoniseiniä tuijottelevien kaljupäiden seuraavaa suihku-uhria tai lusikkapuukotusta odotellessa.

Olli Riihimäki (15.07.12)