The Avengers
Joss Whedonin ohjaama suurtuotanto The Avengers tuo valkokankaalle melkoisen liudan omissa elokuvissaan aiemmin esiintyneitä Marvel-sarjakuvien supersankareita. 300 miljoonaa dollaria maksanut eepos on budjetiltaan aivan eri luokkaa tähän mennessä nähtyihin supersankarielokuviin nähden, ja näyttelijäkaartista löytyy nimekästä luonnenäyttelijää Robert Downey Juniorista ja Mark Ruffalosta alkaen.
Kaksituntinen The Avengers on juoneltaan varsin lavea, mikä ei ole ihme, sillä lentävään panssaripukuun sonnustautunut Rautamies (Downey Jr), supersotilas Kapteeni Amerikka (Chris Evans), ukkosjumala Thor (Chris Hemsworth), venäläinen salamurhaaja Musta Leski (Scarlett Johansson) ja voimiltaan lähes rajaton, vihreä lihasvuori Hulk (Ruffalo) omaavat jo edellisistä elokuvaesiintymisistään tutut taustatarinansa ja sivuhenkilönsä. Salaisen S.H.I.E.L.D.-järjestön johtaja Nick Fury (Samuel L. Jackson) kutsuu voimiltaan ja persooniltaan hyvin erilaiset sankarit koolle, kun maapalloa uhkaavat toiseen maailmankaikkeuteen avautuneen portin kautta saapuvat sotajoukot.
Invaasion takana oleva, viikinkimytologisesta Asgardista peräisin oleva jumala Loki (Tom Hiddleston) puolestaan tuo perässään velipuolensa Thorin, jonka aikomuksena on estää Lokin aikeet. Lokin haltuunsa ottama ja maailmojen välisen portin avaava voimaesine Tesserakti on samalla sekä tuhon tuoja että loputtoman energian lähde, joten sille riittäisi kyllä ottajia. Lokin suunnitelmat eivät aluksi ole selviä kenellekään hyviksistä, mutta pakkotilanteen edessä voimiltaan ja persooniltaan erilaiset supersankarit päätyvät puhaltamaan yhteen hiileen maailman pelastamiseksi. Vahvistukseksi saadaan vielä uusi tuttavuus Haukansilmä (Jeremy Renner), jonka jousiampujan taidot hakevat vertaistaan.
The Avengers on supersankarielokuville samaa kuin The Expendables kasaritoimintaleffoille, eli komea kavalkadi aiemmista elokuvista tuttuja kasvoja taistelemassa sekä keskenään että samalla puolella, yhtä aikaa samalla isolla valkokankaalla. The Expendablesin tapaan The Avengersin tarina on myös lajityypin kliseitä pullollaan. Loputtomasti energiaa tuottava möhkäle on toki ”klassisista” käsikirjoituselementeistä ilmeisin, ja mukana on myös sankarien keskeistä ja genren nippelitietoa sisältävää, osuvaa verbaalista nahistelua. Elokuvaa katsoessa on myös kiinnostavaa seurata, miten eri mahtihahmojen voimat vertautuvat keskenään, ja kenelle suodaan eniten näyttäviä toimintakohtauksia. Toki näin suurella hahmokaartilla ei voida välttää juonen pirstoutumista, mutta varsinkin Manhattanille sijoittuvassa suuressa loppuyhteenotossa tekemistä riittää varsin tasaisesti koko porukalle.
Kuten näin massiivisella budjetilla voi odottaa, on 3D-laseja hyödyntävä elokuva komeaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Toimintakohtaukset ovat nopeatempoisia ja etenkin loppupuolella mittakaavaltaan massiivisia. New Yorkissa pilvenpiirtäjiä viistävät lentokalakolossit tosin tuovat vahvoja muistikuvia viimevuotisen Transformers – Kuun pimeä puoli-robottirymistelyn loppuhuipennuksesta, mikä kertonee osaltaan siitä, että suuren luokan tehosterymistelyjä on nähty viime vuosina hiukan liiankin usein, eikä osaavimpienkaan koodivelhojen mielikuvitus riitä loputtomiin.
Massiivisiin ennakko-odotuksiin onnistutaan kuitenkin loppujen lopuksi vastaamaan, sillä The Avengers on vaikuttavinta sarjakuvaleffaa sitten Vartijoiden ja Yön ritarin. Laaja hahmokaarti on ensimmäisten X-Menien tapaan myös elokuvan vahvuus, ja genren perusaineksia pyörittelevä tarina pysyy varsin kohtalaisesti kasassa, joten elokuvaa on pakko suositella kaikille, joita supersankarit vähääkään kiinnostavat.
Olli Riihimäki (02.05.12)
