|
|
War Games
Kesto: 1 h 33 min Ikäraja: K18 Ohjaaja: Cosimo Alemà Pääosissa: Stephanie Chapman-Baker Sam Cohan Valene Kane Neil Linpow
War Gamesin juonen tiivistäminen käy hetkessä, sillä se kertoo seitsenhenkisestä porukasta pari-kolmekymppisiä nuoria aikuisia, jotka lähtevät pelaamaan airsoft-sotaa kansallispuistoon. Sotaleikit muuttuvat kuitenkin karmean todellisiksi, kun kaverukset törmäävät alueella liikkuvaan kolmeen murhanhimoiseen psykopaattiin, jotka alkavat napsia porukkaa hengiltä tuliaseilla ja maahan kätketyillä miinoilla. Softaajat kuitenkin pistävät hanttiin vaihtelevalla menestyksellä, ja loppua kohden myös pahisten rivit harvenevat. Murhaajakolmikolla on jonkinlainen sotilastausta ja kytköksiä isompaan ryhmittymään, jonka tarkoitus tosin jää lopputekstien jälkeenkin epäselväksi.  Miltei kokonaan ulkoilmassa, kuten metsissä ja aukioilla, tapahtuva elokuva on kuvattu kellertävänruskeissa sävyissä ja heiluvalla kameralla, mikä toisaalta peittelee pienehköä budjettia, mutta toisaalta tehostaa vaikutelmaa rankasta eloonjäämistaistelusta. Näyttelijäntyö on varsin vähäeleistä, ja mieleen jäävät lähinnä apaattisen oloinen, mutta softaajista selvästi järkevimmin toimiva Lara (Chapman Baker), sekä murhakolmikkoa johtava, vain sedäksi kutsuttu liimaletti (Lutz), joka virnistelee pirullisesti ja kähisee kaikki repliikkinsä karhealla äänellä. Väkivallan puolesta elokuvan K 18-ikäraja on perusteltu, sillä vaikka kuolinkohtaukset ovat lyhyehköjä ja suoraviivaisia, ne ovat pahisten tunnekylmyydestä johtuen erittäin tylyjä. Mistään kevyestä räiskyttelystä ei siis ole kyse, mutta tuskin kukaan DVD:n kannen nähnyt mitään hyvänmielen leffaa odottikaan. Toisaalta taas meininki on jo sellaisenaan niin synkeää, ettei käsikirjoittajien olisi tarvinnut enää tiivistää tunnelmaa softaajien typerällä käyttäytymisellä, joka maksaa yleensä jonkun hyviksen hengen. Etenkin loppupuolella voi vain ihmetellä, kun piilossa kiväärin kanssa kyttäävä Lara vain katselee murhatöitä sivusta sen sijaan että suolaisi pahikset ja pelastaisi samalla ihmishenkiä. Kokonaisuutena War Games on varsin depressiivistä, mutta omassa lajityypissään perustoimivaa katseltavaa. Yliluonnollisten elementtien puutteesta huolimatta kyseessä on hyvin samanlaisista naruista vetelyä kuin vaikkapa The Hills Have Eyes- tai Ihmisjahti-leffoissa. Tarinan opetus on siis tälläkin kertaa se, ettei sivistyksen parista kannata lähteä perämetsiin haahuilemaan, koska silloin vastaan tulee väistämättä hulluja murhaajia, mutantteja tai sisäsiittoisia kannibaalijuntteja. 
War Gamesin DVD-kotelonkin promoteksteissä itse asiassa puhutaan kannibalismiin taipuvaisista pahiksista, mikä ei kyllä käy itse elokuvasta mitenkään ilmi. Lisäkiinnostusta koetetaan myös kalastella kommentilla tapahtumien tosipohjaisuudesta, mikä lienee täyttä potaskaa, sillä ainakaan googlettamalla ei tullut vastaan muita ”faktoja” kuin useilla leffasivustoilla toistuva väite siitä, että elokuva perustuu vuoden 1992 tapahtumiin ja, lopputekstien mukaan, siihen liittyviin asiakirjoihin. Missä, miksi ja kenelle moinen kauheus sitten aikanaan tapahtui, jää täysin katsojan mielikuvituksen varaan.
DVD:n voi tilata esimerkiksi täältä
|
|
Lähinnä musiikkivideoistaan tunnetun Cosimo Alemàn ohjaama War Games ei nimestään huolimatta liity mitenkään John Badhamin vuonna 1983 ohjaamaan scifitrilleriin. Suomessa suoraan DVD:lle päätyneen, K 18-ikärajalla lätkäisty elokuvan pääosissa nähdään lähinnä suurelle yleisölle tuntemattomia nimiä, kuten Stephanie Chapman Baker, Valene Kane, Michael Lutz ja Daniel Vivian. Huokealla viiden miljoonan dollarin budjetilla rahoitettu tuotanto kuvattiin Alemàn kotimaassa Italiassa.
