 |
|
Kolme muskettisoturia
Ensi-ilta: 21.10.2011 Kesto: 1 h 59 min Ikäraja: K13 Ohjaaja: Paul W.S. Anderson Pääosissa: Logan Lerman Orlando Bloom Matthew Macfadyen Luke Evans Ray Stevenson Milla Jovovich
Juonellisesti Kolme muskettisoturia on ison luokan seikkailuelokuva, joka hakee suuret linjansa Dumasin alkuperäistekstistä, mutta heittää huoletta sekaan lentävien sotalaivojen tyylisiä uusia elementtejä. Mukaan mahtuu niin sankaritekoja, diplomatiaa ja hovissa tapahtuvaa vehkeilyä, sekä tietysti onnellisia ja onnettomia rakkaustarinoita. Kaiken keskiössä ovat kuitenkin Ranskan kuningasta palvelevat kolme muskettisoturia, nimeltään Athos (Matthew MacFadyen), Porthos (Ray Stevenson) ja Aramis (Luke Evans), jotka joutuvat maistamaan tappion karvasta kalkkia, kun Athosin rakastettu ja porukan rikoskumppani Milady de Winter (Jovovich) pettää kolmikon heidän varastaessaan Leonardo Da Vincin suunnitteleman lentävän sotalaivan piirustuksia.  Kaiken kukkuraksi petollinen Milady vielä luovuttaa piirustukset Buckinhamin herttualle (Bloom), jonka johdosta britit saavat selvän etulyöntiaseman sodankäyntiin nähden. Vaikkei sota vielä sytykään, muskettisoturit joutuvat epäonnistuneen keikkansa jälkeen käytännössä kuninkaan hylkäämiksi, ja päätyvät kuluttamaan aikaansa Pariisissa hanttihommissa ja viiniä ryystämällä. Sattumoisin pääkaupunkiin ilmaantuu samoihin aikoihin nuori ja kuumapäinen D’Artagnan (Lerman), muskettisoturin poika, joka toilailujensa johdosta joutuu ensin kolmikkoa vastaan ja lopulta samalle puolelle, kun vastaan asettuu kuninkaan alaisuudessa toimivan kardinaali Richelieun (Waltz) sotilaskaarti. Kunnon rymyämisen ja miekkailun makuun päässeet muskettisoturit johkaantuvatkin pian D’Artagnanin seurassa ryöstöretkelle Englantiin, josta olisi tuotava kotiin sekä vastikään valmistunut lentävä sotalaiva että ranskan kuningattarelta anastettu kaulakoru. Kuten äskeisestä suppeasta tiivistelmästä käy ilmi, Kolme muskettisoturia sisältää juonenkäänteitä vaikka kahden elokuvan tarpeiksi. Sinänsä sujuvaa juonenkuljetusta tärkeämmäksi seikaksi nousee kuitenkin sankarinelikko, eli muskettisoturit ja D’Artagnan, josta nousevat esille etenkin kyyninen ja naisen vuoksi elämänilonsa menettänyt Athos, sekä kuppia ahkerasti kallisteleva ja rempseä voimanpesä Porthos. D’Artagnanin nuoruudenpaloa täydentää puolestaan näppärästi hovineito Constance (Wilde), jonka hienostunut rintavako vetää vertoja jopa etukäteen promotulle ja pastansyönnillä tehostetulle Miladyn eli Jovovichin vastaavalle. Myös sivurooleista löytyy mainioita hahmoja, kuten kardinaali Richelieu, jonka luihu hengenmiehen hahmo on kuin tehty natsiroolistaan Oscarin pokanneelle Waltzille. Eikä pidä unohtaa sukkahousuissa ja röyhelöissä viihtyvää, mutta kuitenkin naisista tykkäävää ranskan kuningas Ludvig XIII:ta (Freddie Fox), joka onnistuu aina valitsemaan päälleen juuri epämuodikkaaksi käyneitä värejä.  Hienosti kirjoitetun hahmokavalkaadin ohella elokuvan parhaisiin puoliin kuuluu sen erittäin skarppi, valoisa ja huolella kasattu maailma. Tietokonetehosteiset maisemat niin Pariisin laitamilta kuin kuninkaan palatsista ovat häikäisevän upeita ja sama pätee myös hahmojen puvustukseen, jossa liikutaan historiallista vaikutelmaa tavoittelevan ja campin välimaastossa. Camp-meininki näkyy ja kuuluu myös vallasväen ja useiden pahisten hupaisan pokkuroivassa puheenparressa, mikä onnistui huvittamaan useampaankin otteeseen. Joku aikakauteen enemmänkin perehtynyt voisi napista myös 1600-lukulaisten ranskalaisten ja brittien erittäin hyvästä hygieniatasosta, sillä niin naiset ja miehet ovat virheettömine ihoineen ja hulmuavine hiuksineen kuin muotilehden sivuilta repäistyjä. Ainakin puleerattu vaikutelma on selvä vaihtoehto etenkin Pirates of the Caribbean-leffoille, joiden törkyiset piraatit viihtyivät lähinnä myrskylyhdyn tai soihdun hämyisessä valossa. Vaikuttavin seikka Kolmessa muskettisoturissa on kuitenkin se, että sen on ohjannut miltei Uwe Bollin tasoiseksi tunariksi (turhaan) mollattu Paul W.S. Anderson. Vaikka onkin saavuttanut suurimmat kaupalliset menestyksensä ohjaamillaan ja/tai käsikirjoittamillaan pelifilmatisoinneilla, kuten Mortal Kombat ja neljä Resident Evil-elokuvaa (joista ensi vuonna tulossa vielä viides), Andersonilla on kuitenkin aina ollut silmää tyylikkäille toimintakohtauksille ja komeille maisemille, mikä on myös usein kompensoinut töksähtelevää juonenkuljetusta. Onkin melkoinen saavutus, että sama mies, joka vielä viime syksynä julkaisi komealta näyttävän ja kuulostavan, mutta paikoin saumaisesti etenevän Resident Evil: Afterlifen, on nyt saanut valkokankaalle erittäin koherentin, upeannäköisen ja sujuvasti rullaavan Kolme muskettisoturia.  Itse asiassa Andersonin uutuus ei ole ”vain” erinomainen Anderson-elokuva, vaan myös parasta seikkailuviihdettä moneen vuoteen, ja jopa siinä määrin, että muskettisoturit vetävät ainakin kaksi uusinta Pirates of the Caribbean-tekelettä kölin ali sen kummemmin huhkimatta. Kannattaa siis jättää kaikki aiemmat Andersonin tuotantoon liittyvät ennakkoluulot ja ”katsomatta paskaa”-kommentit omaan arvoonsa ja suunnata teatteriin nauttimaan erittäin viihdyttävästä kaksituntisesta.
|
|
Paul W.S. Anderson (Death Race, Resident Evil: Afterlife) jätti välillä zombit ja videopelisovitukset kokonaan sivuun, ja ohjasi Alexandre Dumasin klassikkotarinaan löyhästi perustuvan Kolme Muskettisoturia-elokuvan. 3D-efektiä hyödyntävän tuotannon pääosissa nähdään Andersonin muusan ja vaimon Milla Jovovichin ohella myös sellaisia nimiä kuin Oscar-palkittu Christoph Walz, tanskalainen seksisymboli Mads Mikkelsen, nouseva teinitähti Logan Lerman, Gabriella Wilde ja Orlando Bloom.
