paranormaali ||| koulukiusatut ||| eläimet ||| nettivideot ||| ruoka ||| Simpsonit ||| Robin ||| Facebook ||| alekoodit ||| haku
yhteydenotot sähköpostilla: juttuvinkki(at)findance.com - yhteistyo(at)findance.com - mainonta(at)findance.com - info(at)findance.com

Likainen pommi


Likainen pommi
Ensi-ilta: 23.09.2011
Kesto: 1 h 23 min
Ikäraja: K13

Ohjaaja: Elias Koskimies

Pääosissa:

Malla Malmivaara
Jukka Puotila

Ilkka Villi
Iida Lampela

Niina Herala
Jussi Vatanen

Sekalaisissa TV-tuotannoissa mukana olleen Elias Koskimiehen ensimmäinen valkokangaselokuva Likainen pommi on vaihteeksi Jotain Ihan Muuta kuin mitä kotimaisissa elokuvissa on totuttu näkemään. Mainonnan ja brändien raadolliseen maailmaan sijoittuvan mustan komedian pääosissa nähdään Malla Malmivaara, Jukka Puotila, Ilkka Villi, Iida Lampela, Niina Herala ja Jussi Vatanen.

Likainen pommi kertoo alle kolmikymppisestä Mircusta (Malmivaara), joka on edennyt urallaan hampurilaisravintolan työntekijästä mainosfirma Barnierin pr-koordinaattoriksi. Itseluottamukseltaan lähinnä kynnysmattoon vertautuva Mirccu tekee parhaansa, että firman pomo Martin Bakka (Puotila) olisi tyytyväinen, ja jopa nukkuu öitään konttorissa, koska kotona odottaa vain remonttimuoveihin kääritty asunto ja siellä aikaansa viettävä poikaystävä, eilispäivän futistähti ja mainoskasvo Roba (Villi). Lisää stressiä ja venymistä on kuitenkin vielä edessä, kun Mirccu saa hoidettavakseen 15-vuotiaan teinipoppari PD:n (Lampela) musiikkiuran käynnistämisen.

Juonensa puolesta elokuvaa ei kannata kuvailla edellä mainittua enempää, sillä vajaa puolitoistatuntinen on onnistuttu tunkemaan täyteen jos jonkinlaista juonenkäännettä ja ennen kaikkea toinen toistaan hulppeampia henkilöhahmoja. Tempo on myös etenkin alkupuoliskolla melkoisen vauhdikas, kun tapahtumapaikat ja hahmot vaihtuvat Salkkarimaisella tahdilla, ja välillä kerrontaa ryyditetään myös mainosmaisilla tuokiokuvilla. Tapahtumia kommentoi kaiken aikaa Nikke Knatterton-kulttisarjan mieleen tuova kertojanääni, joka sekä selittää juonta että kettuilee samanaikaisesti hahmojen kustannuksella.

Ensimmäisen tunnin ajan Likainen pommi on suorastaan hämmästyttävän nerokkaasti kirjoitettua seurattavaa, sillä mielikuvatalouden monisanaista ja sekakielistä, mutta lopulta hyvin vähän todellista informaatiota sisältävää bullshit-jargonia pannaan halvalla oikein olan takaa. Epävarman ja firmansa puolesta miltei kaiken uhraavan Mirccun pelonsekaiset änkytykset vaivaannuttavissa kehityskeskusteluissa ja brändipalavereissa luovat kelpo kontrastia limaisen isällisen pomo-Martinin lätinöille ja kollegoitaan tosi-TV:n kykykilpailujen tyyliin tylyttävälle alan gurulle Laura Melanielle (Herala).

Superärsyttävää teiniprinsessa PD:tä näyttelevä ensikertalainen Iida Lampela ansaitsee kunniamaininnan koko elokuvan eniten rooliinsa heittäytyvänä näyttelijänä, eikä verkkareissa viihtyvä ja itseään self help-voittajafiilishöpinöillä psyykkaava Robakaan jää paljoa jälkeen. Sivurooleissakin vilahtelee herkullisia hahmoja, kuten Mirccun kaksi erittäin stereotyyppistä, tai, kertojaääntä mukaillen, heteroystävällistä homokaveria, sekä PD:n rassukkavanhemmat, jotka eivät saa kullannuppuaan kuriin kuin nukutusnuolella täräyttämällä. Sekalainen ja sekopäinen hahmokaarti on siis mitä selvimmin koko elokuvan selkäranka.

Lopulta ongelmaksi nouseekin juuri paukkujen ennenaikainen loppuminen, sillä kun loppumetreillä tuodaan mukaan vielä Mirccun ja Roban suhteeseen luikertelevia molemminpuolisia pettämiskuvioita, alkaa myös konekiväärimäinen tempo osoittaa hyytymisen merkkejä. Homma saadaan kuitenkin vielä jotenkuten pakettiin, kun päästään seuraamaan lopputekstien aikana pyörivää, PD:n esittämää We are the world-tyylistä imelää ja koko maailmaa syleilevää musiikkivideonturjaketta, joka palauttaa taas uskon Koskimiehen käsikirjoitustaitoihin.

Kokonaisuutena Likainen pommi olisi toiminut paremmin suunnilleen tunnin mittaisena lyhytelokuvana, mutta siinä on tällaisenaankin niin paljon hyvää ja tuoretta näkemystä, että Koskisen debyyttiohjaus nousee toistaiseksi koko kuluvan vuoden parhaaksi kotimaiseksi elokuvaksi. Myös audiovisuaalisesta osaamisesta on annettava kehuja, sillä nopeat leikkaukset ja hallitut suvantovaiheet tuovat mukaan sähäkkyyttä, jota loistelias äänisuunnittelu vielä korostaa, kun katsoja kuulee hahmojen joka ikisen nenäkarvan kahahduksenkin silloin, kun kankaalla etenevä tilanne on räjähtää kiusallisuuteensa. Tässä on siis kerrankin kotimainen elokuva, jota ei voi kuitata ”Joo, onhan näitä nähty”-kommentilla. Käykäähän katsomassa.

arvosanaelementti arvosanaelementti arvosanaelementti arvosanaelementti tyhjä

Olli Riihimäki (26.09.11)


Uusimmat jutut

Suosituimmat jutut

Ensi-illassa

Haastattelut

Vanhat suosikit

Mainoksia

Vanhat suosikit






ISSN 1458-428X || Copyright Findance.com 1998 - 2012 || info@findance.com