paranormaali ||| koulukiusatut ||| eläimet ||| nettivideot ||| ruoka ||| Simpsonit ||| Robin ||| Facebook ||| alekoodit ||| haku
yhteydenotot sähköpostilla: juttuvinkki(at)findance.com - yhteistyo(at)findance.com - mainonta(at)findance.com - info(at)findance.com

Pussikaljaelokuva


Pussikaljaelokuva
Ensi-ilta: 02.09.2011
Kesto: 1 h 20 min
Ikäraja: K13

Ohjaaja: Ville Jankeri

Pääosissa:

Eero Milonoff
Jussi Nikkilä
Ylermi Rajamaa

Aiemmin äänittäjänä ja lyhytelokuvien parissa kunnostautunut Ville Jankeri debytoi nyt täyspitkän elokuvan saralla Mikko Rimmisen Pussikaljaromaaniin perustuvalla Pussikaljaelokuvalla. Helsingin Kalliossa vuosi sitten kuvatun elokuvan pääosissa nähdään Eero Milonoff, Jussi Nikkilä ja Ylermi Rajamaa.

Pussikaljaelokuva kertoo kolmen kolmekymmentä lähestyvän kaveruksen kesäpäivästä Kalliossa. Marsalkka (Nikkilä), Henninen (Milonoff) ja Lihi (Rajamaa) kuluttavat aikaansa roikkumalla terassilla kahvikupin tai puistossa pussikaljan äärellä. Kolmikolla ei ole yleisen hengailun, juomisen ja rupattelun ohella suurempia tavoitteita, eikä nukkavieru ympäristö lukemattomine samanlaisine elämäntaiteilijoineen varsinaisesti auta asiaa. Koska rahasta on jatkuva pula, päädytään välillä varasteluunkin ja törmätään paikallisiin poliiseihin. Kaljakassien kanssa puistossa istuessa kolmikko tekee myös tuttavuutta sattumalta paikalle päätyneiden lukiolaistyttöjen kanssa.

Juonellisesti elokuvasta on vaikea nostaa esille erityisiä huippukohtia, sillä pääpaino on päähenkilöiden ajelehtivan ja päämäärättömän elämän kuvauksessa. Pojat eivät ole enää ihan nuoria, ja kun työt tai opiskelu eivät innosta, ainoaksi kiinnekohdaksi onkin muodostunut kolmikon ystävyys ja kohtalotoveruus. Hahmoja ei juurikaan kehitellä tai taustoiteta, joten määrittäviksi ominaisuuksiksi jäävät lähinnä Marsalkan krooninen unisuus ja sanoissaan takeltelu, Hennisen rempseys ja verbaalinen lahjakkuus, sekä Lihin naisseurassa heittämät tunnelmantappajajutut ja moraalisesti ongelmaton suhtautuminen tarvittavan tavaran varastamiseen.

Vähemmän menestyneen väen elämää kuvatessaan Pussikaljaelokuva onkin parhaimmillaan, sillä puitteet ja kuvauspaikat huokuvat autenttisuutta, eikä pääosakolmikon henkilökemiasta tai luontevuudestakaan löydy hirveästi moittimista. Totaalisena vastakohtana Jankerin elokuvalle tuleekin mieleen vaikkapa viime jouluna julkaistu Veijarit, jossa hyvin toimeentulevat ja sliipatut citysinkut pähkäilivät lähinnä sitoutumiskammon ja parisuhdeasioiden kanssa. Ruokkoamattomissa hiuskuontaloissaan, kuluneissa vaatteissaan ja likaisissa tennareissaan Kallion katuja tallaava kolmikko onkin hyvin kaukana Mikko Leppilammen ja Antti Luusuaniemen veijarikaksikon (media)seksikkäästä ja menevästä helsinkiläiselämästä.

Vaikka elokuvan pohjavire onkin alakuloinen, mukana on myös tajunnanvirtamaiseen läpänheittoon, vastaan tulevien satunnaisten hörhöjen kohtaamiseen ja virkavallan pakenemiseen liittyvää huumoria, joka pitää tunnelman kuitenkin varsin kevyenä. Vähäeleinen loppukohtaus puolestaan valaa lopulta uskoa siihen, että ihan pohjalla ei olla, kun kaverit ovat sentään vielä tukena. Kokonaisuutena Pussikaljaelokuva ei siis ole mikään perjantai-illan, tai varsinkaan sunnuntain naurupommi ja tunnelmannostattaja, mutta tarjoaa kieltämättä vaihtelua useimmiten pintaliitoon keskittyviin pääkaupunkiseudun nuorten aikuisten suhdesäätöjen kuvauksiin.

arvosanaelementti arvosanaelementti arvosanaelementti tyhjä tyhjä

Olli Riihimäki (07.09.11)


Uusimmat jutut

Suosituimmat jutut

Ensi-illassa

Haastattelut

Vanhat suosikit

Mainoksia

Vanhat suosikit






ISSN 1458-428X || Copyright Findance.com 1998 - 2012 || info@findance.com