Apinoiden planeetan synty
Rupert Wyattin (The Escapist) ohjaama Apinoiden planeetan synty käynnistää uudelleen jo 1960-luvulla alkaneen leffasarjan, jonka edellinen osa nähtiin valkokankailla vuonna 2001. Yhdysvaltain ensi-iltansa viikko sitten saanut elokuva on jo tienannut budjettinsa takaisin, ja kriitikotkin ovat ottaneet Wyattin uutukaisen myönteisesti vastaan. Pääosissa nähdään James Franco, Freida Pinto, Andy Serkis ja John Lithgow.
Elokuvan juoni kertoo lääkefirman tiedemiesten yrityksistä kehittää lääke Alzheimerin tautiin. Ihmisapinoilla viruskokeita tekevällä Will Rodmanilla (Franco) on lääketieteellisen kunnianhimon ohella myös henkilökohtaisempi päämäärä, sillä hänen isänsä Charles on jo pahasti dementoitunut. Yllättäen Will huomaakin uuden viruksen toimivan suotuisasti naaraspuolisella simpanssilla, ja taudin paranemisen lisäksi myös kohteen älykkyysosamäärä alkaa kasvaa nopeasti. Aivosolujen uudistumisen mahdollistava lääke halutaankin mahdollisimman pian seuraavaan vaiheeseen, eli testattavaksi ihmisillä.
Kun rahoittajat saadaan paikalle tulosten esittelyä varten, naarassimpanssi kuitenkin sekoaa ja murtautuu vapaaksi häkistään. Eläin joudutaan lopulta ampumaan, jolloin selviää, että se suojelikin vain syntymätöntä poikastaan, joka oli jäänyt tutkijoilta huomaamatta. Koska sijoituspalaveri päättyi katastrofiin, Willin esimies Steven Jacobs (David Oyelowo) määrää eläinkokeet jäihin ja kaikki simpanssit lopetettaviksi. Lopulta tappotuomion saanut poikanen päätyykin kaikessa hiljaisuudessa Willin kotiin, ja saa nimekseen Caesar.
Väliaikaiseksi aiotusta vieraasta kasvaa vuosien kuluessa täysverinen perheenjäsen, jolle Will opettaa viittomakieltä, ja joka osoittautuu äitinsä perimän kautta huippuälykkääksi yksilöksi. Kun Willin Charles-isän tila huononee, ainoa ratkaisu on kokeilla vielä keskeneräistä lääkettä, joka parantaakin miehen yhdessä yössä. Tosin vaikutus osoittautuu lyhytaikaiseksi, ja myös Caesar joutuu ongelmiin, kun se hyökkää naapurin kimppuun suojellakseen Charlesia. Viranomaiset määräävät Caesarin suljettavaksi apinatarhaan, jossa sitä kohdellaan niin kaltoin, että superälykäs simpanssi alkaa pian suunnitella pakoa.
Apinoiden planeetan synty sisältää kaksituntiseksi elokuvaksi melkoisen määrän tarinaa ja käänteitä, mutta se on lopulta vain plussa, sillä kokonaisuus pysyy mainiosti kasassa. Ennen kaikkea kyse on Caesarin kasvutarinasta, joka jättää varjoonsa varsin yksiulotteiset ihmishahmot, joista jää mieleen lähinnä John Lithgowin hienosti hoidettu dementoituneen isän rooli. Heti Caesarin jouduttua apinatarhaan on myös selvää, että tarinan loppuosa on nimenomaan sitä, mihin elokuvan nimikin viittaa. Valokeilan varastavatkin Andy Serkisilta eleensä saanut Caesar ja tämän lukuisat lajitoverit. Viimeisen puolituntisen aikana nähdään myös näyttävää toimintaa, mutta sen järkevästi annosteltuna, ettei juonen punainen lanka katoa rymistelyn sekaan.
Visuaalisesti elokuva on vaikuttavaa työtä, sillä Weta Digitalin erikoistehosteet istuvat miltei saumattomasti kokonaisuuteen. Etenkin Caesarin kasvonilmeisiin ja liikkumiseen on panostettu siinä määrin, että ihmishahmot jäävät auttamatta kakkosiksi kiinnostavuuden suhteen. K 13 on varsin sopiva ikäraja, sillä tällaiseen elokuvaan ei olisi isompaa verenroisketta kaivattukaan. Hieman yllättäen Apinoiden planeetan syntyä voi suositella niin kevytscifin kuin perheystävällisempienkin elokuvien ystäville.
Miltei täysin ilman ennakko-odotuksia katsottu Apinoiden planeetan synty onnistui jättämään erittäin positiivisen jälkimaun. Mark Walhbergin tähdittämään, kymmenen vuotta sitten julkaistuun Apinoiden planeetta-uusintaversioon verrattuna Wyattin ohjaustyö on kertaluokkaa fiksumpi ja ennen kaikkea mieleenpainuva. Aivottomasta tehostevyörytyksestä ei siis ole tällä kertaa kyse, joten kannattaa antaa Caesarin tarinalle mahdollisuus, vaikkei ilmiö olisikaan ennalta tuttu.
Olli Riihimäki (14.08.11)