Norwegian Wood
Alkuperäinen nimi: Noruwei no mori
Ensi-ilta: 08.07.2011
Kesto: 2 h 16 min
Ikäraja: K13
Ohjaaja: Anh Hung Tran
Pääosissa:
Rinko Kikuch
Ken'ichi Matsuyama
Kiko Mizuhara
Vietnamilaissyntyinen Anh Hung Tran muistetaan edelleen parhaiten vuonna 1993 ilmestyneestä Vihreän papaijan tuoksu-ohjausdebyytistään. Tranin viimeisin ohjaustyö, jo viime vuonna ensi-iltansa saanut Norwegian Wood onkin vaihteeksi japaninkielinen ja kokonaan Japanissa kuvattu. Haruki Murakamin samannimiseen menestyskirjaan perustuvan elokuvan pääosissa nähdään Ken’ichi Matsuyama, Rinko Kikuchi, Kiko Mizuhara ja Reika Kirishima.
Muistelmana etenevä elokuva sijoittuu 1960-luvun lopulle ja kertoo Tokiossa opiskelevasta Toru Watanabesta (Matsuyama), joka menettää ensin hyvän ystävänsä Kizukin (Kengo Kora) ja ihastuu sitten tämän tyttöystävään Naokoon (Kikuchi). Kizukin itsemurha vaivaa edelleen molempia, mutta pariskunta viettää yhä enemmän aikaa yhdessä ja päätyy lopulta sänkyyn Naokon 20-vuotispäivänä. Uudelle tasolle viety suhde ei kuitenkaan kestä kauaa, kun Naokon mielenterveys alkaa järkkyä ja lääkäri suosittelee siirtymistä vuoristoparantolaan.
Tokioon jäävä Watanabe (jota puhutellaan koko elokuvan ajan vain sukunimellä) jatkaa opiskelujaan ja käy säännöllisesti katsomassa Naokoa, mutta törmää yliopistolla myös uuteen tuttavuuteen, suorapuheiseen ja elämäniloiseen Midoriin (Mizuhara). Midorin lisäksi opiskelijaelämään tuo piristystä Watanaben pelimieskaveri Nagasawa (Tetsuji Tamayama), joka kaataa naisia ja kohtelee samalla välinpitämättömästi omaa tyttöystäväänsä.
Yli kaksituntinen Norwegian Wood on varsin masentava elokuva, sillä monet sen hahmoista ottavat itsensä hengiltä ennen lopputekstejä. Etenkin päähenkilö Watanabe on oman elämänsä sivustakatsoja, joka vain ajelehtii virran vietävänä, eikä pahemmin innostu mistään. Romantiikkapuoli kuvataan japanilaiseen tyyliin jäykän tapakulttuurin varjostamana, ja vaikka hahmojen nuoruutta korostetaan seksistä puhumisella, itse makuuhuonekohtaukset ovat erittäin häveliäästi kuvattuja.
Ajankuvansa puolesta elokuva jää varsin pinnalliseksi, sillä taustalla vaikuttavat opiskelijamellakat ja muu kuohunta kuvataan erittäin viitteellisesti, eikä sillä näytä olevan mitään vaikutusta päähenkilöiden elämään. Vaatteet ja musiikki toki muistuttavat menneistä vuosikymmenistä, mutta muuten tarinan voisi sijoittaa sellaisenaan nykypäiväänkin. Murakamin romaani tosin ilmestyi jo vuonna 1987, mikä tekee nostalgia-aspektista perustellumpaa, vaikka elokuva jättääkin senhetkisen maailmantilanteen miltei kokonaan taka-alalle.
Ylipitkästä kestosta ja raskassoutuisuudesta kärsivän Norwegian Woodin parasta antia ovatkin lopulta sen kaunis kamerankäyttö ja varsin luontevat näyttelijäsuoritukset. Jos elokuva ei olisi niin pitkä ja laahaava, sitä voisi helposti suositella vaihtoehtona Hollywood-draamoille, mutta tällaisenaan lopputulos jää kokonaisuutena vaisuksi. Harmi sinänsä, sillä Japaniin sijoittuvia nyyhkydraamoja ei suomalaisilla valkokankailla juuri nähdä.
Olli Riihimäki (11.07.11)