 |
|
X-Men: First Class
Ensi-ilta: 03.06.2011 Kesto: 2 h 14 min Ikäraja: K13 Ohjaaja: Matthew Vaughn Pääosissa: James McAvoy Michael Fassbender Rose Byrne January Jones Jennifer Lawrence Kevin Bacon
X-Men: First Class on ennen kaikkea tarina Charles Xavierista (McAvoy) ja Eric Lensherrista (Fassbender), sekä siitä, kuinka heistä tuli Professori X ja Magneto. Elokuva käynnistyy miltei identtisesti Singerin ohjaaman ensimmäisen X-Menin kanssa, sillä alussa seurataan natsien keskitysleirille joutuneen Lensherrin kohtaloa ja tämän piilevien mutanttivoimien heräämistä natseille työskentelevän Sebastian Shawn (Kevin Bacon) pakottamana. Samaan aikaan toisaalla, 1940-luvun Lontoossa, poikavuosiaan vielä elävä Xavier kohtaa muotoaan muuttavan Ravenin (Lawrence), ja heidän välilleen muodostuu kestävä side. Siinä missä ajatustenluvun ja mielenhallinnan hallitseva Xavier keskittyy mutaatioiden tutkimiseen akateemisissa ympyröissä, metalliesineitä kontrolloivaa Lensherriä ajaa eteenpäin kosto, sillä nuorukaisen äiti koki loppunsa keskitysleirillä Shawn ampumasta luodista. Rauhanomaisia ratkaisuja suosiva ja tavallisten ihmisten joukkoon sulautumista painottava Xavier onkin varsin eri paria Lensherrin kanssa, joka on saanut jo lapsuudestaan asti tuta, miltä tuntuu tulla vainotuksi erilaisuutensa vuoksi. 1960-luvulle siirryttäessä natsit ovatkin jo historiaa, mutta maailmaa uhkaa uusi kriisi Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kilpavarustelun muodossa.  Sattuman kaupalla Xavier ja Lensherr kuitenkin päätyvät samalle puolelle, kun käy ilmi, että niin ikään mutanttivoimia omaava Shaw on junailemassa kolmatta maailmansotaa Kuuban ohjuskriisin varjolla. Shawn näkökulmasta ydinsodan jälkeinen maailma olisikin otollinen mutanttien esiinmarssille. Koska Shaw on jo kasannut kokoon oman mutanttijoukkonsa, päättää myös Xavier tehdä saman ja onnistuukin keräämään kasaan joukon nuoria lupauksia, jotka toki tarvitsevat koulutusta salattujen voimiensa käytössä. Reilusti yli kaksituntisena elokuvana X-Men: First Class sisältää melkoisen määrän taustoittamista ja sivujuonteita, ennen kuin päästään näkemään kunnollista mutanttivoimien käyttöä. Sarjan ensimmäiseen elokuvaan verrattuna tuntuukin, että Vaughn keskittyy ensimmäisen puoliskon aikana hiukan liikaa puhuviin päihin ja pihtaa näyttäviä toimintakohtauksia aivan tarinan loppumetreille. Erilaisia mutanttivoimia on myös tarjolla laidasta laitaan, mutta enemmistö nuoremmista kasvoista on aika helposti unohtuvaa sakkia, ja etenkin pääpahis Shaw on ärsyttävän yhdentekevä tusinailkimys. McAvoy ja Fassbender tekevät elokuvan parhaat roolisuoritukset, ja kaksikon ristiriitainen ystävyyssuhde esitetään hienosti, mutta silti tulee jossain määrin ikävä Patrick Stewartin ja Ian McKellenin astetta karismaattisempia tulkintoja. Erikoistehosteista ja toimintakohtauksista on todettava, että ne toimivat etenkin viimeisen, merellä tapahtuvan yhteenoton aikana mallikkaasti. Vaikka alkupuoli onkin varsin raskassoutuista, viimeinen puolituntinen tarjoaa napakasti toteutettua mutanttimättöä, jota olisi toivonut näkevän tasaisemmin ripoteltuna pitkin elokuvaa. Näyttävää ulkokuorta säestää toimiva, mutta varsin tavanomainen soundtrack, joka voisi muutamaa 60-lukulaista popkappaletta lukuun ottamatta olla melkein mistä tahansa aiemmasta Marvelin mutanttileffasta.  Alkuperäisen X-Men-trilogian vahvuuksiin kuului ennen kaikkea se, että elokuvat onnistuivat mittavan hahmokatraansa ansiosta tarjoamaan jokaiselle katsojalle omat suosikkinsa ja yhdistämään toimivat draamaelementit näyttäviin toimintakohtauksiin. Mutanttien ja ihmisten väliseen konfliktiin oli myös saatu hienovaraisesti ujutettua yhteiskunnallista sanomaa, mikä tuntui kymmenisen vuotta sitten kertaluokkaa syvällisemmältä kuin vaikkapa Hämähäkkimies-elokuvien perinteisemmät pohdinnat supervoimien tuomasta vastuusta. Tällä kertaa tosin tuntuu, että elokuvan edelleen relevantti sanoma esitetään aivan liian alleviivaavasti, sillä se tungetaan katsojan kurkusta alas turhan monella toistolla. Räväkän Kick-Assin jälkeen tuntuu siltä, että Vaughn on joutunut tällä kertaa kulkemaan tiukemmin tuottajien talutusnuorassa, sillä X-Men: First Class tuntuu pätevästä visuaalisesta ilmeestään huolimatta varsin mitäänsanomattomalta perustekeleeltä. Kokonaisuutena kyseessä on viidestä X-Men-elokuvasta selvästi tylsin tapaus, sillä ensimmäiset kolme olivat juonellisesti ja hahmoiltaan kertaluokkaa kiinnostavampia. Jopa juoneltaan köykäinen, mutta reilusti toiminnallisempi X-Men Origins: Wolverine vetää viihdyttävyytensä puolesta pidemmän korren. Kokonaisuutena X-Men: First Class on siis lähtökohdat huomioon ottaen harmittavan keskinkertainen, mutta kuitenkin katsottava sarjakuvaleffa.
|
|
Viimevuotisella Kick-Assilla positiivisesti yllättänyt Matthew Vaughn pääsi jatkamaan sarjakuvalinjalla X-Men: First Classin parissa, kun Bryan Singer jätti ohjauspestin väliin. Kuten edeltäjänsä X-Men Origins: Wolverine, tämäkin elokuva sijoittuu aikaan ennen Singerin ja Brett Ratnerin ohjaamaa X-Men-trilogiaa. Pääosissa nähdään nuorempaa tähtikaartia, kuten James McAvoy, Michael Fassbender, Jennifer Lawrence, January Jones ja Rose Byrne.
