paranormaali ||| koulukiusatut ||| eläimet ||| nettivideot ||| ruoka ||| Simpsonit ||| Robin ||| Facebook ||| alekoodit ||| haku
yhteydenotot sähköpostilla: juttuvinkki(at)findance.com - yhteistyo(at)findance.com - mainonta(at)findance.com - info(at)findance.com

Tamara Drewe


Tamara Drewe
Ensi-ilta: 27.05.2011
Kesto: 1 h 53 min
Ikäraja: K13

Ohjaaja: Stephen Frears

Pääosissa:

Gemma Arterton

Dominic Cooper

Roger Allam

Stephen Frearsin (High Fidelity, The Queen) ohjaama Tamara Drewe perustuu brittiläisen Posy Simmondsin samannimiseen sanomalehtisarjakuvaan. Juuristaan huolimatta kyseessä onkin yllättäen varttuneemman yleisön elokuva, jonka maaseutuidyllistä pääsevät nauttimaan mm. Gemma Arterton, Roger Allam, Tamsin Greig, Bill Camp, Luke Evans ja Tony Cooper.

Nimestään huolimatta elokuva ei varsinaisesti kerro Eteläenglantilaiseen kotikyläänsä muuttavasta Tamara Drewestä (Arterton), vaan siitä miten tämä nenäleikkauksen jälkeen aivan uutta viehkeyttä olemukseensa saanut neitokainen vaikuttaa kylän muiden asukkaiden elämään. Tamaran perään kun kuolaavat sekä hänen teinivuosien ihastuksensa Andy (Evans), syrjähyppyjä harrastava menestyskirjailija Nicholas (Allam), että kylään keikalle saapunut rokkarinrenttu Ben (Cooper).

Tamaran lukuisten miessäätöjen lisäksi mukana kulkee myös juonikuvio kirjailijaretriittiin Nicholaksen ja tämän Beth-vaimon (Greig) luokse saapuneesta amerikkalaisesta Glennistä, jonka kaksi vuotta paikallaan junnannut kirjaprojekti lähtee vihdoin rullaamaan maaseudun rauhassa ja miehensä uskottomuudesta kärsivän Bethin seurassa. Edellä mainitun lisäksi elokuvassa seurataan myös kahta paikallista teinityttöä (Jessica Barden ja Charlotte Christie), jotka fanittavat Swipe-nimisessä bändissä rumpuja paukuttavaa Beniä.

Vuodenaikojen mukaan etenevässä elokuvassa on jossain määrin samantyylistä elämänmakuista otetta kuin Mike Leighin erinomaisessa Vuosi elämästä-draamassa, vaikkakin Frearsin teoksessa tapahtuu enemmän ja hahmot ovat kärjistetympiä. Erityisesti häntäheikki kirjailija Nicholas ja oman kirjoitustyönsä kanssa pähkäilevä Glenn ovat hienosti näyteltyjä hahmoja, eikä myöskään Greigin roolisuorituksesta Bethinä löydy moitteen sijaa.

Suuren hahmokatraan ja lukuisien sivujuonien vaarana on toki se, etteivät kaikki palaset loksahda paikalleen täysin saumattomasti. Tällä kertaa tuntuu siltä, että hahmojen ikä on suoraan verrannollinen niiden kiinnostavuuteen, sillä nuoremman väen bändifanitukset ja Tamaran makuukammarisäpinät eivät jää mieleen yhtä tehokkaasti kuin kirjailijatalon tapahtumat. Toki syy voi löytyä myös tarinan alkuperäisestä luojasta, sillä Simmonds oli sarjakuvaa tehdessään jo liki kuusikymppinen, minkä johdosta etenkin tyttökaksikon bändifanituksen kuvaus on varsin vanhahtavaa.

Kokonaisuutena Tamara Drewestä jää kuitenkin miellyttävät fiilikset, sillä pienimuotoinen ja maanläheinen tarina antaa katsojallekin aikaa keskittyä ja samalla unohtaa oman elämänsä kiireet ainakin vähäksi aikaa. Mistään suuren yleisön kassamagneetista ei siis ole kyse, kuten Kuukauden elokuva-statuksestakin voi päätellä, mutta Frearsin elokuva on mainio vaihtoehto niille, jotka haluavat hahmolähtöistä draama ilman hektistä tempoa ja kuvallista kikkailua.

arvosanaelementti arvosanaelementti arvosanaelementti tyhjä tyhjä

Olli Riihimäki (03.06.11)


Uusimmat jutut

Suosituimmat jutut

Ensi-illassa

Vanhat suosikit

Mainoksia

Vanhat suosikit

Haastattelut






ISSN 1458-428X || Copyright Findance.com 1998 - 2012 || info@findance.com