Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä
Miljardiluokan menestykseksi noussut Pirates of the Caribbean-sarja sai neljättä osaansa varten uuden ohjaajan, kun Rob Marshall (Chicago, Geishan muistelmat) korvasi Gore Verbinskin. Marshallin ohjaama Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä on myös sarjan ensimmäinen 3D-elokuva, jonka pääosissa nähdään tuttuun tapaan Johnny Depp ja Geoffrey Rush, sekä uusina tuttavuuksina mm. Penélope Cruz, Ian McShane ja Sam Claffin.
Elokuvan alussa liikutaan Lontoossa, jossa kuningas Yrjö II:n eteen tuotu vangittu merirosvokapteeni Jack Sparrow (Depp) yritetään saada mukaan tutkimusmatkalle legendaarisen nuoruuden lähteen löytämiseksi. Brittien lisäksi myös espanjalaisten laivasto on saanut vihiä lähteen olemassaolosta, ja koska Jackilla sattuu olemaan hallussaan sijainnin paljastava kartta, hänelle tarjotaan hirttotuomion vaihtoehdoksi liittymistä kaappariksi ylennetyn kapteeni Barbossan (Rush) miehistöön. Moinen ei tietenkään sovi Jackille, joka kantaa kaunaa Barbossalle, jonka komennossa Musta helmi, Jackin oma laiva, tuhoutui.
Lisäksi Lontoossa on liikkeellä toinenkin Jack Sparrowiksi itseään kutsuva merirosvo, joka on keräämässä miehistöä salaperäistä tutkimusretkeä varten. Yllättäen vale-Jack paljastuu aidon Jackin vanhaksi ihastukseksi Angelicaksi (Cruz), jolla on omat syynsä löytää nuoruuden lähde. Angelican juonittelujen vuoksi Jack löytääkin itsensä tahtomattaan laivalta, jonka kapteenina toimii kaikkien merirosvojen pelkäämä, taikavoimia omaava Mustaparta (McShane). Voodoota harrastavan Mustaparran miehistö koostuu väkisin mukaan napattujen merimiesten lisäksi äreistä zombeista, jotka tottelevat herraansa sokeasti. Laivalla on vangittuna myös lähetyssaarnaaja Philip Swift Claffin, jonka puheet armosta ja anteeksiannosta eivät ronskia Mustapartaa hetkauta.
Nuoruuden lähteen löytämisen lisäksi tarvitaan myös tiettyjä tarvikkeita, eli 200 vuotta sitten kadonneen tutkimusmatkailija Ponce de Leonin kaksi hopeista pikaria ja merenneidon kyynel. Kyyneleen saamiseksi retkue joutuu hengenvaaraan, mutta onnistuu lopulta saamaan satimeen Syrena-nimisen merenneidon (Àstrid Bergès-Frisbey), johon humaani uskonmies Swift ihastuu. Kyseisestä kuviosta saadaankin kehiteltyä elokuvan pakollinen rakkaustarina, joka toimii suunnilleen yhtä kliinisesti kuin Orlando Bloomin ja Keira Knightleyn suhdesäätö kolmessa aiemmassa osassa.
Elokuvana
Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä on selkeämpi ja suoraviivaisempi kuin kolmas osa, sillä tällä kertaa juonenkulusta jäi ainakin jotain mieleen. Toimintaa on mukana paljon, mutta meininki pysyy enimmäkseen kepeänä, ja miekkailukohtauksissa on tuttuun tapaan mukana myös huumoria. Deppin ja Cruzin välillä ei hirveästi kipinöi, mikä johtunee osittain myös Jack Sparrowin hoippuvasta ja poikamaisesta rosvokapteenin hahmosta, jota on vaikea kuvitella minkäänlaisiin romanttisiin tilanteisiin. Loppujen lopuksi mallikroppaisen Claffin ja silmät apposen auki tapittavan Bergès-Frisbeyn lajienvälinen romanssi vetääkin laimeudestaan huolimatta pidemmän korren.
Visuaalisesti elokuva on komeaa katseltavaa ja musiikkipuoli edustaa tutun mahtipontista meininkiä. Kolmiulotteisuus puolestaan on, taas kerran, vain ajan hengen mukainen välttämätön lisä, sillä efektiä ei hyödynnetä kuin pariin kertaan nähtävissä komeissa maisemakuvissa ja lyhyissä vedenalaisissa pyrähdyksissä. Havaijilla kuvattuja viidakko- ja merenrantanäkymiä katselee joka tapauksessa mielellään, ja kaikesta näkyy, ettei budjetin suhteen ole tarvinnut pihtailla tai tehdä kompromisseja.
Kokonaisuutena Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä on tutun oloinen ja toimiva megaluokan seikkailuelokuva, jossa ei ole juurikaan tyhjäkäyntiä. Kaksi ja puoli tuntia on melkoinen kesto 3D-lasit päässä katsottuna, mutta Jackin ja Barbossan mainiot hahmot toimivat hyvin näin neljännelläkin kerralla nähtyinä.
Olli Riihimäki (21.05.11)