 |
|
Scream 4
Ensi-ilta: 15.04.2011 Kesto: 1 h 50 min Ikäraja: K15 Ohjaaja: Wes Craven Pääosissa: Courteney Cox Neve Campbell David Arquette Hayden Panettiere Emma Roberts Rory Culkin
Woodsboron pikkukaupunkia koetelleesta murha-aallosta on kulunut yli kymmenen vuotta, ja juuri murhien vuosipäivänä Sidney Prescott (Campbell) palaa vanhaan kotikaupunkiinsa markkinoimaan uutta kirjaansa. Sheriffi Dewey Riley (Arquette) ja ex-toimittaja Gale Weathers-Riley ovat edelleen maisemissa, vaikka Galella tuntuu olevan virikkeet vähissä, eikä kirjoittaminenkaan enää innosta entiseen malliin. Sidneyn paluu saa kuitenkin ihmeitä aikaan, sillä äänenmuunninta käyttävä maskimurhaaja on piakkoin taas kuviossa ja sekä teinit, mukaan lukien Sidneyn lukioikäinen serkku Jill Roberts (Roberts), että aikuiset hätää kärsimässä.  Juonta ei kannata sen enempää referoida, sillä käsikirjoitukseen on ujutettu muutama hupaisa käänne, jotka kannattaa kokea ilman ennakkovaroitusta. Yleisön odotuksilla ja teinikauhugenren tuntemuksella nimittäin leikitellään taas, ja myös audiovisuaalisesti elokuva sulautuu saumattomasti 90-lukulaiseen tarinajatkumoon. 3D-kikkailua tai muita nykyvillityksiä ei käytetä, vaan luotetaan vankkoihin perusarvoihin, kuten typerästi käyttäytyviin päähenkilöihin ja supersinnikkääseen maskimurhaajaan. Vaikka alkoivatkin Halloween-pastisseina, Screamien vahvuus on aina ollut sisäpiirihuumorin lisäksi siinä tosiseikassa, että naamarimurhaaja voi olla kuka tahansa päähenkilöistä. Perinteisemmät kauhusaagat kun luottivat yhteen tunnistettavaan murhaajaan, joka palasi jatko-osissa henkiin aina uudelleen ja uudelleen, eikä yleisönkään näin ollen tarvinnut vaivata päätään superpahiksen henkilöllisyydellä. Käsikirjoitus on varsin toimivaa työtä, sillä Williamsonilla on edelleen taito vuorotella hyvien läppien ja paikoin säpsäyttävien paniikkikohtausten välillä. Myös äänenmuunninta käyttävä murhaaja onnistuu paikoitelleen hymyilyttämään, mikä onkin pitkälti luottokähisijä Roger Jacksonin mainion äänenkäytön ansiota. Verta roiskuu pitkin elokuvaa sen verran rutkasti, että olo tuntuu kotoisalta, eikä tämän genren leffaa olisikaan ollut missään nimessä järkevää typistää siivommaksi K 13-versioksi. Näyttelijäntyö ei häikäise, mutta on pitkälti samaa tasoa aiempien osien kanssa, ja vanha kaarti pelaa näppärästi yhteen nuoremman polven näyttelijöiden kanssa. Etenkin Campbellille paluu Woodsboroon on varmaan ollut enemmän kuin tervetullut, kun ottaa huomioon millaisen mahalaskun naisen lupaavalta näyttänyt näyttelijänura teki Scream 3:n jälkeen.  Kokonaisuutena Scream 4 on perinteikäs ja toimiva jatko-osa, joka antaa etenkin vanhoille faneille juuri sitä, mitä he ovat uutukaiselta odottaneet. Nykyaikaisempaan visuaaliseen kikkailuun tottuneet kauhufanit saattavat vierastaa Cravenin 90-lukulaista ohjaustapaa, mutta toisaalta kauhuleffan päätarkoitus on nimenomaan säpsähdyttää tai muuten vaan pitää katsojansa varpaillaan. Etenkin alku- ja loppujaksot tarjoavat hykerryttävää pyöritystä, joiden takia kannattaa vaivautua teatteriin, kunhan ei vahingossakaan odota lajityyppinsä kertaheitolla uudistavaa merkkiteosta.
|
|
Wes Cravenin ohjaamat Scream-elokuvat merkitsivät 90-luvulla teinikauhugenren menestyksekästä paluuta ja kolmen ensimmäisen osan lipputulot ylittivätkin puolen miljardin dollarin rajapyykin. Kolmannesta osasta ehti kulua yli kymmenen vuotta, kunnes Craven ja kaksi ensimmäistä osaa kynäillyt käsikirjoittaja Kevin Williamson yhdistivät jälleen voimansa. Scream 4 luottaa pitkälti tuttuun tähtikaartiin, sillä Neve Campbell, Courteney Cox ja David Arquette palaavat menestysrooleihinsa yhdessä nuorempien tulokkaiden, kuten Emma Roberts ja Hayden Panetterie, kanssa.
