 |
|
Sucker Punch
Ensi-ilta: 15.04.2011 Kesto: 1 h 51 min Ikäraja: K13 Ohjaaja: Zack Snyder Pääosissa: Emily Browning Abbie Cornish Jena Malone Vanessa Hudgens
Elokuva kertoo Babydoll-nimisestä tytöstä (Browning), jonka kotona on helvetti irti, kun ilkeä isäpuoli (Gerard Plunkett) ahdistelee tätä ja osansa kammottavasta kohtelusta saa myös tytön nuorempi sisko. Kun Babydoll sitten pistää hanttiin piinaajalleen, on edessä reissu mielisairaalaan, jossa tyttöä odottaa lobotomia. Peruuttamattomaan aivojen ronkkimiseen on kuitenkin aikaa vielä muutama päivä, kun alan asiantuntijaa joudutaan odottamaan paikalle, joten tyttö kehittää mielessään pakosuunnitelman, johon tarvitaan neljän muun kohtalotoverin (Cornish, Malone, Hudgens, Chung) apua.  Ankean pakkohoitolamiljöön tilalle Babydoll kehittää päässään vaihtoehtotodellisuuden, jossa tytöt ovat loukussa epämääräisellä herrasmiesklubilla. Klubin omistaja Blue (Oscar Isaac) huomaa Babydollin tanssitaidot, joiden ansioista klubille saadaan vaikutusvaltaisia vieraita aina mafiosomaisesta pormestariniljakkeesta (Alan C. Peterson) alkaen. Tanssilla on myös syvällisempi merkitys, kun sitä katsovat miehet joutuvat ikään kuin transsiin, jonka aikana muut tytöt varastavat näiltä pakoon tarvittavia tavaroita, kuten tupakansytyttimen tai veitsen. Samalla siirrytään vielä yhtä mielikuvitustodellisuutta syvemmälle tasolle, kun Babydoll ja kumppanit joutuvat mukaan uskomattomiin yhteenottoihin erilaisten olioiden kanssa. Juonessa ei ole hirveästi tolkkua, sillä kaksinkertaista fantasia- ja tosimaailman välillä siirtymistä ei perustella mitenkään, ja kaikki viisi tyttöä jakavat saman vaihtoehtotodellisuuden. Fantasiamaailmassa häärii myös Charlien enkelit-tyylinen mentorisetä (Scott Glenn), joka pitää videopelien tutoriaalin tapaan tytöt ajan tasalla siitä, mikä kunkin skenaarion tavoitteena on. Tapahtumapaikat ja vastustajat vaihtelevat lumisesta ja vuorten ympäröimästä japanilaistemppelistä samuraidemoneineen aina scifististen androidien täyttämään tavarajunaan. Myös höyryllä toimivia kellopelinatseja ja Sormusten herrasta karanneita örkkejä tulee vastaan, kun tyttöviisikko pistää pahiksia pataan miekoilla ja tuliaseilla. Sucker Punchia katsoessa tulee todella vahvat Scott Pilgrim vastaan maailma-fiilikset, sillä leffojen plussat ja miinukset ovat miltei identtiset. Visuaalinen puoli on komeaa katsottavaa ja musiikkivalinnat napakoita, mutta isojen mättökohtausten välillä poljetaan paikallaan ja pahasti. Lopulta katsojakin alkaa turhautua, ja odottaa, että pääsee taas seuraavan toimintaryöpyn vietäväksi, sillä hahmojen taustoitus jää Babydollia lukuun ottamatta täysin olemattomaksi, eikä juoni muutenkaan jaksa kiinnostaa. Toki on ikävää, että maailma potkii tyttörukkaa päähän oikein urakalla, mutta kokonaisuutena mielisairaalaympäristö tuntuu turhan synkeältä kehykseltä sinällään kevyehkölle fantasiatykitykselle. Rankahkoista teemoista huolimatta K 13-ikäraja näkyy ennen kaikkea toimintakohtausten vähäverisyytenä, sillä örkkejä ja lohikäärmeitä lukuun ottamatta miltei kaikki muut fantasiavastukset ovat mekaanisia ja syöksevät osuman saatuaan höyryä tai kipinöitä. Moinen valinta voidaan tulkita joko itseironisena heittona etenkin videopelien sensuuria vastaan (esim. saksalaisten vesitetyt Carmageddonit ja Command & Conquerit), tai sitten kyse on vain yksinkertaisesti katsojamäärien maksimoinnista. Joka tapauksessa hyppelehtiminen kevyestä tylyyn jättää vaikutelman, ettei Snyderillä ollut tällä kertaa tyylitaju yhtä mahtavassa iskussa kuin Vartijoita filmatessa.  Ison mittakaavan toimintakohtaukset ovatkin lopulta ainoa syy Sucker Punchin katsomiseen, sillä ne toimivat valkokankaalla ja kunnon äänitehosteilla upeasti. Ensimmäinen muksimissessio, jossa Baby Doll kohtaa yksin kolme hehkuvasilmäistä demonia, ja taustalla siintävät naurettavan korkeat ja jyrkät lumivuoret, on selvästi myös niistä paras, sillä puhti hiipuu aavistuksen verran loppua kohden, ja viimeinen androidimättö on jo varsin tyhjänpäiväistä, sillä pahvisilta tuntuvien digipahisten leikkaaminen katanalla ei lopulta tunnu oikein miltään. Joka tapauksessa Snyder taitaa edelleen hienosti toiminnan ohjaamisen ja käyttää hidastuksiakin erittäin sopivasti. Voi olla, että Snyderin olisi kannattanut miettiä käsikirjoituksen kantavuutta ennen kuin alkoi väsätä päheitä toimintakohtauksia, sillä tällaisenaan Sucker Punch on tarinallisesti täysi tynkä. Yhdentekevän juonen ansiosta tätä tuskin tulee katsottua toista kertaa, ellei sitten pikakelaa suoraan mättökohtauksiin. Suositellaan lähinnä kertakäyttöisenä popcorn-pläjäyksenä, sekä niille, jotka tykkäsivät Scott Pilgrimistä, mutta pitivät sitä lopulta liian pirteänä ja elämänmyönteisenä.
|
|
Sarjakuvafilmatisoinneista pöllöfantasiaan sujuvasti vaihtanut Zack Snyder (300, Vartijat, Legenda suojelijoista) halusi vaihteeksi ohjata jotain, joka ei perustuisi aiempaan teokseen, ja tuloksena syntyi Sucker Punch. Käsikirjoituksesta yhdessä Steve Shibuyan kanssa vastannut Snyder kiinnitti elokuvaansa varsin kattavan joukon nousussa olevia nuoria näyttelijöitä, kuten päärooleissa nähtävät Emily Browning, Abbie Cornish, Jena Malone, Vanessa Hudgens ja Jamie Chung.
