 |
|
Red Riding Hood - Punahilkka
Alkuperäinen nimi: Red Riding Hood Ensi-ilta: 08.04.2011 Kesto: 1 h 41 min Ikäraja: K13 Ohjaaja: Catherine Hardwicke Pääosissa: Amanda Seyfried Shiloh Fernandez Max Irons Gary Oldman
Elokuva kertoo pienessä ja geneerisessä keskiaikaishenkisessä kylässä asuvasta kauniista Valeriesta (Seyfried), joka on rakastunut komeaan puunhakkaaja Peteriin. Valitettavasti Valerien vanhemmat Cesaire (Burke) ja Suzette (Madsen) ovat jo päättäneet naittaa tyttärensä paremmin toimeentulevalle sepän pojalle, Henrylle (Irons). Kolmiodraaman lisäksi nuoren neitosen elämää hankaloittaa kylää terrorisoiva ihmissusi, joka on jättänyt ihmisuhrit väliin viimeiset 20 vuotta, mutta päätyy yllättäen listimään Lucyn (Alexandria Maillot), Valerien siskon. Paikalle hälytetty Isä Solomon (Oldman) tietää tasan tarkkaan, millaisesta pedosta on kyse, ja pian koko kylä on paniikissa, kun selviää, että ihmissusi mitä todennäköisimmin kulkee päivisin heidän keskuudessaan.  Satunnaisia lintuperspektiivistä kuvattuja komeita vuori- ja metsämaisemia lukuun ottamatta Red Riding Hood - Punahilkka sijoittuu käytännössä kokonaan Valerien kotikylään. Naimakauppojen kanssa säätämisen lisäksi homma menee loppua kohden aivan dekkarimeiningiksi, kun kaikki arvuuttelevat, että kuka se ihmissusi/murhaaja nyt sitten on. Lisäksi matkan varrella selviää saippuaoopperamaisia salaisuuksia itse kunkin sukulaisuussuhteista, ja aina välillä saadaan kokea pientä säpinää jättimäisen ihmissuden riehuessa kylässä. Ja siinä onkin sitten pääpiirteissään koko leffan sisältö, jolla pitäisi saada täytettyä reilut puolitoista tuntia. Valitettavasti on kuitenkin pakko todeta, että vartin mittainen lyhytelokuva olisi tällä kertaa ollut tarinalle se kaikista armollisin mitta. Eniten ottaa päähän se, että kokonaisuus on niin mitäänsanomatonta huttua, vaikka Hardwicke sai varsin samankaltaisista aineksista kasaan aivan katsomiskelpoisen elokuvan Twilightin tapauksessa. Kolmiodraaman lisäksi vampyyritakaumia aiheuttaa myös Billy Burken läsnäolo, jälleen kerran isäpapan roolissa. Roolisuorituksista voisi sanoa sen verran, ettei juuri kukaan näyttelijöistä jaksanut nähdä vaivaa palkkashekkinsä eteen, ja etenkin bambinsilmäinen ja blondattu Seyfried on kuin jostain American Pie-kohelluksesta repäisty. Toisaalta koko leffan fantasiamaailmankuva on niin kliseinen, että mitä väliä, jos porukka on liian meikattua, puleerattua ja heittää läppää kuten nykypäivän teinisarjoissa.  Elokuvana Red Riding Hood - Punahilkka on varsinainen outolintu, sillä laahaavan juonenkehittelynsä lisäksi se ottaa itsensä todella, todella vakavasti. Pieni, säästeliäästi käytetty tunnelman kevennys toimi Twilighteissä, joten miksei tähänkin olisi voinut kehitellä jotain huumorinpoikasta, vaikka kiinnostavampien ja oudompien kyläläisten muodossa. Jos koko leffan nimittäin aikoo sijoittaa kämäiseen perämetsän kylään, siellä asustavan porukan on parempi olla kotoisin Twin Peaksista. Eniten tästä tahmaisesta susijahdista saanevat irti ne katsojat, joille riittää hengailu soihtujen ja tulisijojen loimussa, vaikka tuskin larppaajatkaan tämän tekeleen kanssa kovin kauaa viihtyisivät.
|
|
Catherine Hardwicke (Twilight - Houkutus, Lords of Dogtown, Matkalla Beetlehemiin) on uransa aikana ohjannut elokuvia laidasta laitaan, joten Red Riding Hood - Punahilkka istuu naisen filmografiaan varsin loogisesti. Kuuluisaan satuun löyhästi perustuvan elokuvan pääosissa nähdään Amanda Seyfried, Shiloh Fernandez, Max Irons, Billy Burke, Virginia Madsen ja Gary Oldman.
