 |
|
Rajaton
Alkuperäinen nimi: Limitless Ensi-ilta: 08.04.2011 Kesto: 1 h 46 min Ikäraja: K15 Ohjaaja: Neil Burger Pääosissa: Bradley Cooper Robert De Niro Abbie Cornish Anna Friel
Alan Glynnin suomentamattomaan The Dark Fields-romaaniin pohjautuva Rajaton kertoo Eddie Morasta (Cooper), inspiraation puutteesta kärsivästä kirjailijasta, joka ei ole saanut tekstiä aikaan moneen kuukauteen. Kustantajan kanssa tehty sopimus on näin ollen vaarassa kariutua, ja sattumalta Eddie törmääkin kadulla vanhaan tuttuunsa Vernoniin (Johnny Whitworth), ex-vaimonsa veljeen. Huumeita diilaava Vernon tarjoaa Eddielle avuksi uutta pilleriä, joka tunnetaan nimellä NZT-48. Koska oma elämä on sillä hetkellä niin solmussa kuin olla ja voi, Eddie heittää napin huiviinsa ja huomaa yhtäkkiä pystyvänsä miltei mihin vaan. Kaikki miehen elinaikanaan näkemä, lukema, ja kuulema tieto onkin yhtäkkiä käytettävissä, ja myös tökkivä kirjoitustyö saadaan liikkeelle saman tien.  Kun vain taivas on rajana, Eddie huomaa, että NZT:n antamaa lahjaa voi hyödyttää paljon enempään kuin romaanin viimeistelyyn, ja kohta mies häärää jo pörssisijoittajana sellaisella tehokkuudella, että useat vaikutusvaltaiset tahot kiinnostuvat tyhjästä ilmaantuneesta finanssinerosta. Rahan myötä myös Eddien olemus muuttuu, kun alun perin lähiräkälän kantikselta näyttäneestä resupekasta sukeutuu sutki pukumies, joka onnistuu saamaan myös kytkintä nostaneen tyttöystävänsä Lindyn (Abbie Cornish) takaisin kuvioihin. Nousussa oleva sijoitusoraakkeli tapaa myös erittäin vaikutusvaltaisen rahamiehen Carl van Loonin (De Niro), joka palkkaa tulokkaan itselleen töihin. Lienee turha edes mainita, että NZT:n tuomalla autuudella on myös kääntöpuolensa, sillä tabuja kuin karkkia napsiva Eddie alkaa yllättäen huomata, että nyt menee todella lujaa. Paikoitellen jopa siinä määrin, ettei kaikista päivän tapahtumista jää edes muistikuvia. Pikku hiljaa alkaa myös selvitä, ettei Eddie ole ainoa ihmepillereitä popsinut, ja että käyttöön liittyy muistihäiriöiden lisäksi ikäviä sivuvaikutuksia, kuten se, että käytön yhtäkkinen lopettaminen vie hengen. Lisäksi parin mutkan kautta alkaa tulla muutakin ikävää käännettä, kun Eddielle alkutaipaleella rahaa lainannut mafioso Gennado (Andrew Howard) alkaa myös kiinnostua NTZ:n vaikutuksista.  Audiovisuaalisesti Rajaton on suorastaan hämmästyttävä esimerkki siitä, ettei näyttävää jälkeä varten tarvitse kerätä sadan miljoonan dollarin budjettia. Tyylitellyn harmaata arkimaailmaa pehmennetään lämpimillä sävyillä aina kun NZT kiertää Eddien aivoissa, ja paikoin New Yorkin moninaisia kaupunkinäkymiä kelataan pyörryttävästi loputtoman zoomin läpi kuin nykytaiteessa tai vaikka Röyksoppin Eple-musiikkivideossa. Taustamusiikkivalinnat osuvat niin ikään nappiin, ja tanakkaa ääniraitaa kuuntelee suorastaan ilokseen, sillä se tukee tapahtumia erinomaisesti. Komeaa pintaa on tukemassa joukko näppäriä näyttelijäsuorituksia, joista etenkin Cooper yllättää iloisesti, sillä miestä on nähty viime vuosina lähinnä virnistelevien sikspäkinkantotelineiden rooleissa. Siirtymä nuhjuisesta kirjailijasta mittatilauspukuja suosivaan maailmanmieheen käy sujuvasti, ja Eddien pöllämystyneisyys välittyy hyvin myös katsomoon. Myös De Niro väläyttää pitkästä aikaa vankkaa osaamistaan, ja hoitaa maneereistaan huolimatta van Loonin roolin uskottavan takakireästi. Suurelle yleisölle vielä varsin tuntematon Abbie Cornish on puolestaan miellyttävän tuore tuttavuus Eddien huolestuneena tyttöystävänä. Juonellisesti elokuva toimii jännärinä, mutta onnistuu, David Fincherin mestarillisen Fight Clubin tavoin, kertomaan jotain olennaista ajan hengestä. Siinä missä Fight Clubin pointti oli turtuminen kulutuspainotteiseen elämäntyyliin, Rajaton nostaa esiin nykymaailman suorituskeskeisyyden ja kaikille elämänalueille tunkevan medikalisaation. Vaikka NZT:n tapaiset älypillerit ovatkin vielä toistaiseksi mielikuvituksen tuotetta, ei tarvitse googlata kovinkaan kauaa, kun vastaan alkaa tulla lehtijuttuja vaikkapa ADHD:n hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden väärinkäytöstä opiskelussa tai työelämässä. Kun koko ajan pitää pystyä ylittämään itsensä, tartutaan pillereihin, hoidetaan hommat ja ollaan lopulta täysin hukassa, jos jokapäiväisiä tabuja ei syystä tai toisesta enää voidakaan käyttää.  Rajaton on merkittävä elokuva siksi, että se onnistuu olemaan samaan aikaan sekä viihdyttävä, jännittävä, että ajatuksia herättävä. Lopetusta olisi voinut hioa monimutkaisemmaksi, sillä nyt tuntuu jäävän aavistuksen verran epäselväksi, että oliko Eddien lääkekoukkuun jääminen kuitenkin lopulta ihan jees, ja mikä olikaan elokuvan kanta edellä mainittuun medikalisaatioon. Toki monimerkityksellisyys on elokuvalle vain plussaa ja Burger on kaiken kaikkiaan tehnyt niin vaikuttavaa työtä, että vaaka kallistuu lopulta enemmän viiden kuin neljän tähden suuntaan. Vaikkei ylläkään aivan Fight Clubin tasolle, tämän kaltaisia valioyksilöitä tulee valkokankaalla vastaan todellakin aivan liian harvoin.
|
|
Lähinnä Silmänkääntäjästä muistettava ohjaajalupaus Neil Burger jatkaa pienellä rahalla tehtyjen elokuvien parissa Rajattomalla. Vaatimattomasta budjetistaan huolimatta elokuvaan on saatu niinkin isoja nimiä kuin useammassa viimeaikaisessa hitissä näytellyt Bradley Cooper (Kauhea kankkunen, The A-Team) ja aikanaan kaksi Oscaria pokannut veteraaninäyttelijä Robert De Niro. 27-miljoonainen tuotanto osoittautuikin lopulta hyväksi vedoksi, sillä lipputuloja on kertynyt kolmessa viikossa ensi-illan jälkeen jo miltei kolme kertaa elokuvan budjetin verran.
