Britney Spears: Femme Fatale (deluxe) (Sony Music)
01. Till the world ends
02. Hold it against me
03. Inside out
04. I wanna go
05. How i roll
06. (Drop dead) beautiful (feat. Sabi)
07. Seal it with a kiss
08. Big fat bass (feat. will.i.am)
09. Trouble for me
10. Trip to your heart
11. Gasoline
12. Criminal
13. Up n’ down
14. He about to lose me
15. Selfish
16. Don’t keep me waiting
3:58
3:49
3:38
3:30
3:37
3:36
3:26
4:45
3:21
3:34
3:08
3:45
3:42
3:49
3:44
3:21
Popin prinsessa Britneyn seitsemäs studioalbumi Femme Fatale kiepauttaa ilmoille uuden vuosikymmenen trendejä ja tyyliä. Dr Luken ja Max Martinin laatutuotokset soundaavat yksityiskohtia myöten hyviltä ja samettisen pehmeiltä. Ensimmäiset sinkut ovat tykittäneet melkoista dancea ja albumin yleislinja onkin melko samankaltaista, tanssipainotteista poppailua.
Todellisilla tykkisoundeilla jynkyttävä Hold It Against Me käytännössä räjäytti potin ja avasi täyden mielenkiinnon uuden albumin suuntaan – täydellinen valinta siis ensimmäiseksi singleksi. Vetovoimainen, mutta samalla tunnelmallinen kertosäe yhdistettynä nopeaan biittiin soundikikkailuineen huolehtii siitä, ettei tätä biisiä voi ohittaa. Yhtä vetovoimaiseen lopputulokseen pääsee yllättäen hitaampi Inside Out, jonka sävellyksissä on kunnolla puhtia. Myös esimerkiksi I Wanna Go ja toinen sinkkulohkaisu Till The World Ends toimivat mukavasti edustaessaan nopeampaa osastoa. Virallista slovaria ei mukana ole ollenkaan ensimmäistä kertaa Britneyn albumihistoriassa, vaan kokonaisuus keskittyy vauhdikkaampaan poppimättöön.
Jopa yllättävän laadukas albumi rikkoontuu viimeistään Big Fat Bassin töräyttäessä subbarista vähän ärsyttävänkin kumeita bassokikkailuja, mutta niitä ei onneksi kuulla montaa. Levylle on myös tungettu aika paljon erilaisia elektronisia, enemmänkin ibizahouse- ja trancekappaleista tunnettuja soundiratkaisuja. Tähän suuntaan kun mennään vielä vähän enemmän niin seuraavan levyn tuottajana on varmaan joku Tiësto.
Albumin parempi ja se ostamisen arvoinen Deluxe-versio sisältää mm. hajuvesinäytteen Britneyn nimikkotuoksusta sekä tärkeimpänä lisänään neljä bonusraitaa. Kuten aiemminkin, myös tällä kertaa bonusbiisit nousevat helposti parhaimmiston joukkoon. Etenkin Don’t Keep Me Waiting kulkee räväkästi Katy Perry -tyyliin ja muhevalla vetovoimalla eteenpäin koukuttaen melko tehokkaasti.
Kokonaisuudesta nousee vahvasti esille mielenkiintoisena seikkana levyn suora ja peittelemätön eroottisuus. Useat biisit tihkuvat sellaista intohimoa ja seksihalua että ykköskohderyhmänä taitavat olla tällä kertaa hieman varttuneemmat fanit. Eroottisuus on kuitenkin toteutettu äärimmäisen tyylikkäästi ja sen verran aikuismaisesti, että kliseitä vältellen lopputulos miellyttää paljon enemmän kuin vaivaannuttaa alleviivaamisellaan. Pitkälti juuri eroottisuuden, loistavan tuotannon ja tasokkaan kokonaisuuden yhteensulautumisena on ehkäpä parasta Britneytä ikinä!
 
Markku Pajulahti (05.04.11)
|
