World Invasion: Battle Los Angeles
Lähinnä kauhuohjaajana kunnostautunut Jonathan Liebesmann (Darkness Falls, Teksasin moottorisahamurhaaja: Pahan alku) vaihtoi kertaheitolla tyylilajia ohjaamalla scifi-sotilasrymistely World Invasion: Battle Los Angelesin. Lippuluukuilla pienoiseksi hitiksi nousseen elokuvan pääosassa nähdään mm. Aaron Eckhart, Michelle Rodriguez ja R&B-artisti Ne-Yo.
Kun elokuvan nimeksi heitetään World Invasion: Battle Los Angeles, ei liene kovin vaikea arvata, että tarinan pääpaino on toiminnassa. 11.8.2011 maan ilmakehään saapuu mittava meteoriparvi, joka levittäytyy tasaisesti kaikkien merkittävimpien suurkaupunkien ja sotilastukikohtien läheisyyteen. Ei kestä kauaa, kun ihmiskunta saa huomata, että kyse onkin suoraviivaisesta muukalaisinvaasiosta. Taistelupanssareihin ja lentohärveleihin ahtautuneet, predatormaisesti ääntelehtivät limanuljaskat eivät edes yritä neuvotella, vaan alkavat vallata välittömästi elintilaa itselleen. Siinä sivussa pistetään kylmäksi sellainen määrä sivullisia ja sotilaita, että jopa Yhdysvaltain merijalkaväen eliittiin kuuluvalle ylikersantti Nantzille (Eckhart) menee aluksi sormi suuhun.
Pieleen menneen operaation taakkaa mukanaan kantava Nantz on itse asiassa juuri lopettamassa sotilaan hommat, mutta epätoivoisen tilanteen pakottamana mies värvätään välittömästi takaisin ja lähetetään noutamaan eloonjääneitä Los Angelesissa sijaitsevasta Santa Monicasta, ennen kuin armeija pommittaa vihollisen haltuun joutuneen alueen maan tasalle. Kuten sodissa yleensä, suunnitelma menee uusiksi heti taistelun alettua, ja parin mutkan kautta mukaan tarttuu vielä pahasti viholliselta takkiinsa saanutta ilmavoimien porukkaa, mukanaan kersantti Santos (Rodriguez). Sivullisia pelastettaessa alkaa myös hiljalleen selvitä, miten ylivoimaiselta vaikuttavat muukalaispirulaiset saadaan tapettua ja missä niiden komentokeskus sijaitsee.
Vaikka tarinantynkä vaikuttaa ensisilmäykseltä vahvasti Independence Day-hittileffasta nyysityltä, lähestymistapa on kuitenkin melko erilainen. Koko elokuva keskittyy Nantzin porukan etenemiseen kaupungin raunioissa, hylätyissä taloissa ja viemäreissä, kunnes lopulta päästään ottamaan kunnon matsia vihulaisten komentokeskuksen kanssa. Samaan aikaan muu maailma on ilmeisesti yhtä pahassa jamassa, mikä nähdään muutamien sekuntien vilauksella uutislähetysten kuvamateriaalissa. Joku tiedemies myös havaitsee, että vihamielisen muukalaiskontaktin syy onkin maapallosta enemmistön peittävä vesi, jota alienit kaipaavat niin paljon, että sen takia kannattaa aloittaa sota kahden maailman välillä.
Juoni on sanalla sanoen olematon, ja hyvissolttujen eteneminen kuin jostain videopelistä repäistyä. Eteenpäin mennään koko ajan, matkan varrella ammutaan tasaisin välein vastaan sattuvia ja väijytyksiä suosivia rivivihollisia, ja aina välillä tulee joku pieni aivopähkinä, kuten sivullisten auttaminen turvaan samalla kun vihollinen rynnii päälle joukolla. Matkan varrella myös vihollisen kalusto kehittyy, ja lopulta joudutaan mittelemään parin pilvenpiirtäjän kokoisen, leijuvan komentokeskuksen kanssa, johon eivät perusaseet tepsi. Onneksi avuksi löytyy näppärä, videotykiltä näyttävä laser-härveli, jolla lukitaan maali kunnon ohjusiskua varten. Tehtäviä suoritetaan myös aikarajojen puitteissa, sillä kaupungin ilmapommitukseen on vain jokunen tunti, laserlukitus vaatii kolmen minuutin odottelun ja niin edelleen.
Kuin pisteenä I:n päälle on tästä Gears of Warin tyyliin etenevästä pelimäisestä leffantapaisesta myös väsätty videopeli, jossa pelimäisen leffan tapahtumia pääsee pelaamaan itse läpi. Jopa elokuvan nimihirviö kielii brändin luomisesta vaikkapa hittipeli Call of Duty: Modern Warfaren tapaan. Kokonaisuutena World Invasion: Battle Los Angeles ei siis ole varsinaisesti elokuva lainkaan, mutta heiluvasta kamerasta, geneerisistä muukalaispahiksista ja törkeän viitteellisestä juonikuviosta huolimatta pauketta ja ryminää on sen verran, että leffan jaksaa katsoa kertaalleen läpi isolla kankaalla. DVD- ja Blu-Ray-katsojat älkööt siis vaivautuko.
Olli Riihimäki (02.04.11)