 |
|
Elokuu
Ensi-ilta: 01.04.2011 Kesto: 1 h 51 min Ikäraja: K13 Ohjaaja: Oskari Sipola Pääosissa: Eppu Pastinen Lina Turkama Zagros Manuchar Niina Koponen
Elokuu kertoo 19-vuotiaasta, juuri ylioppilaaksi kirjoittaneesta Akusta (Pastinen), joka on kunnollinen poika hyvästä ja suht varakkaasta, kaksikielisestä helsinkiläisperheestä. Ylppärijuhlinnan jälkeen on aika stressata pääsykokeiden tuloksista ja Akun tyttöystävä Erika (Koponen) lähtee reilaamaan pitkin Eurooppaa tyttöporukassa. Kun porukatkin lähtevät kuukauden lomalle ja talonvahdiksi jäävän Akun pitäisi kuluttaa kesänsä raksahommissa, alkaa nuoren miehen urautuminen huolestuttaa myös tämän kaveria, tummaa pelimiestä Fredaa (Manuchar).  Kaverinsa surkutteluun kyllästynyt Freda ehdottaa, että mitä jos murjottamisen sijaan tekisi tilanteelle jotain, ja yllyttää Akun vetämään juhannuksena kunnon kännit yökerhossa. Kuinka ollakaan, yökerhosta tarttuu mukaan myös Juli (Turkama), johon Aku sattui kiinnittämään sattumalta huomionsa jo ennen Erikan reilireissua, ja joka onnistuu pippaloita seuranneena krapula-aamuna vielä pummaamaan kiltiltä pojalta autokyydin kotiin. Juli ei ollut hakemassa muuta kuin yhden illan hoitoa, mutta kaikesta huolimatta Aku ei halua jutun jäävän siihen, mikä johdattaakin pariskunnan road tripille, jonka aikana sattuu ja tapahtuu, ja kohdataan monenlaista vastaantulijaa. Tie-elokuvan tyyliin etenevä Elokuu etenee alkupuoliskonsa ajan sujuvasti, ja perisuomalaisista kesämökkimaisemista ja kotiryyppäjäisistä saa toki mukavan kesäistä kuvastoa näin loskaisen alkukevään iloksi. Kun tapahtumarikas kesämatka sitten lähestyy loppuaan, alkaa myös juonen punainen lanka kadota jonnekin, sillä siedettävä kesto ylittyy miltei puolella tunnilla. Lopulta on hiukan vaikea sanoa, mikä oli koko irtioton pointti, sillä Aku tuntuu oppineen kalliiksi tulleesta maakuntakiertueesta vain hiukan napakkuutta asioiden sanomiseen suoraan. On toki hienoa, että sivustakatsojan ja vässykän oloinen nuorimies saa vihdoin oman äänensä kuuluviin, mutta tuntuu jotenkin oudolta, että elokuvan lopetus palauttaa tilanteen käytännössä entiselleen.  Näyttelijäsuoritukset ovat pääosin onnistuneita, ja etenkin Manucharin Fredan ”kyllä naisia tulee aina lisää”-asenne on stereotyyppisyydestään huolimatta sujuvasti vedetty, ja näyttelijädebyyttinsä tekevä Turkama on erittäin luonteva Julina, jonka itsevarmasta villikkotytöstä paljastuu lopulta herkempääkin puolta. Paastisen tulkitsema Aku taas on, luultavasti tarkoituksella, hiukan vaisu, vähän samaan tyyliin kuin Mark Wahlberg, jonka parhaimmissa elokuvissakin (Boogie Nights, Taistelija) sivuhahmot varastavat aina valokeilan. Kuvaukseltaan ja musiikkinsa puolesta elokuva on sujuvaa työtä, ja harmittaakin, että loppua on menty aivan suotta venyttämään, kun saman tarinan olisi saanut paljon nautittavammin pakettiin puolessatoista tunnissa. Sipola vaikuttaa sangen lupaavalta ohjaajalta, joten ehkä jo seuraavassa tuotannossa nähdään hiukan paremmin suitsittua käsikirjoitusta ja omaperäisempi loppuratkaisu.
|
|
Oskari Sipola debytoi valkokankaalla Elokuu-nimisellä ohjaustyöllään, jonka pääosissa nähdään Eppu Pastinen (Sisko tahtoisin jäädä), ensimmäisen näyttelijäsuorituksensa tekevä Lina Turkama, Zagros Manuchar (Ganes) ja Niina Koponen (Sydänjää-TV-sarja).
