Sanctum
Ensi-ilta: 25.03.2011
Kesto: 1 h 49 min
Ikäraja: K15
Ohjaaja: Alister Grierson
Pääosissa:
Richard Roxburgh
Rhys Wakefield
Ioan Gruffudd
Alice Parkinson
Ennen kaikkea James Cameronin nimellä ja Avatarista tutulla 3D-tekniikalla markkinoitu Sanctum on varsin tuntemattoman Alister Griersonin toinen valkokangasohjaus. Australiassa kuvatun ja lippuluukuilla kohtalaisesti menestyneen 3D-elokuvan pääosissa nähdään Richard Roxburgh, Ioan Gruffud, Rhys Wakefield ja Alice Parkinson.
Sanctum kertoo Papua-Uusi-Guineassa sijaitsevaan Esa’alan luolastoon matkaavasta Joshista (Wakefield), joka saapuu puoliväkisin paikalle avustamaan isäänsä Frankia kahden kilometrin syvyyteen ulottuvan ja osittain veden täyttämän luolaston tutkimisessa. Mukana matkassa ovat myös tutkimusten rahoittaja, extremelajeista tykkäävä Chris (Gruffud) ja tämän tyttöystävä Victoria (Parkinson). Joshia ei voisi vähempää kiinnostaa Frakin luolaintoilu, sillä käy ilmi, että isän ja pojan välit ovat pahasti tulehtuneet ja kommunikointi koostuu lähinnä määräilystä ja kiukuttelusta. Ikään kuin olosuhteet syvällä maan povessa eivät olisi jo sinällään tarpeeksi haastavat, alueelle iskee vielä vuosisadan hirmumyrsky, joka alkaa puskea mielin määrin vettä luolastoon juuri silloin kun osa porukasta on jo lähdössä kiipeämään takaisin maan pinnalle.
Juoneltaan Sanctum on, kauniisti sanottuna, perinnetietoinen taistelu luonnonvoimia vastaan. Hahmokaartiin nimittäin kuuluu kaikkitietävä badass-eräjorma, jonka neuvoja ei kannata kyseenalaistaa ikinä, jos haluaa selvitä hengissä, ja onpa mukana myös rikas kusipää, ja kapinoiva nuorimies, jolla on perhetraumoja ja joka kasvaa koettelemusten aikana ihmisenä, sekä muuten vaan typerästi käyttäytyvä ja sukeltamisesta mitään tietämätön ummikko. Vastaava hahmokaarti tuo vahvan déjà vun ties kuinka monesta samanhenkisestä teoksesta, kuten reilun kymmenen vuoden takaisesta Vertical limitistä, jossa valloitettiin hankalasti kiivettävää ja lumihuippuista K2-vuorta. Jopa johtajahahmon lätinät siitä, miten luolastoa ei nappaa pätkääkään se, miten sen sisuksiin joutuneelle epäonniselle retkueelle käy, kielivät copy paste-tason käsikirjoittamisesta.
Elokuvan parhaaksi puoleksi on luettava 3D:n tasokas käyttö, sillä vedenalaiset näkymät saavat aikaan ahtaan paikan tunnetta myös katsomossa, ja alun helikopterista nähdyt viidakkomaisemat ovat henkeäsalpaavan vaikuttavia. Jopa siinä määrin, että alkuun tuli outo fiilis siitä, että olisikin ollut katsomassa neljättä Jurassic Parkia, sillä sarjan elokuvat käynnistyivät hyvin samankaltaisella luontofiilistelyllä. Cameronin lanseeraama 3D-kameratekniikka on kyllä Avatarin jälkeenkin kovaa valuuttaa, mikä saa toivomaan, että neljäs osa maailmanlaajuiseksi menestysbrändiksi kohonneeseen dinopuistosaagaan todella tehtäisiin, sillä kyllä sitä mieluummin katselisi digisauruksia jahtaamassa sekalaista selviytyjäporukkaa vehreissä viidakoissa, kuin seuraisi pimeissä ja vetisissä luolissa könyävien yhden ominaisuuden karikatyyrien pudotuspelejä.
Olli Riihimäki (25.03.11)