 |
|
Kohtalon valvojat
Alkuperäinen nimi: The Adjustment Bureau Ensi-ilta: 11.03.2011 Kesto: 1 h 47 min Ikäraja: K11 Ohjaaja: George Nolfi Pääosissa: Matt Damon Emily Blunt John Slattery Terence Stamp
Kohtalon valvojat kertoo New Yorkin Brooklynissä varttuneesta, kaikki perheenjäsenensä nuorella iällä menettäneestä David Norrisista, joka on parhaillaan pyrkimässä Yhdysvaltain senaattiin. Vaalitappion alla mies sattuu törmäämään suorapuheiseen ja viehättävään, balettia tanssivaan Eliseen (Blunt), ja löytää rakastumisen kautta elämäänsä muutakin sisältöä kuin politiikan näyttämöt. Kertaluontoinen ja lyhyt kohtaaminen Elisen kanssa jättää lähtemättömän vaikutuksen, ja kun pari vielä törmää toisiinsa toistamiseen, on David onnensa kukkuloilla. Tilanne saa kuitenkin oudon käänteen, kun politiikasta taukoa pitävä David saapuu uudelle työpaikalleen ja huomaa siellä outoja, yliluonnollisilla voimilla varustettuja hattupäisiä pukuherroja, jotka nappaavat miehen kiinni, vannottavat tätä pitämään suunsa kiinni kaikesta näkemästään ja etenkin pysymään kaukana Elisestä. Davidin ja Elisen etenevä suhde kun saisi aikaan tapahtumaketjun, joka vaikuttaisi peruuttamattomasti suureen suunnitelmaan, jota pukuherrat suojelevat enemmän tai vähemmän hienovaraisin, arkielämän sattumilta vaikuttavin keinoin.  Nolfin jäntevässä ohjauksessa Kohtalon valvojista kehkeytyy kutkuttava yhdistelmä romanttista komediaa ja aikamatkustusleffojen ”kaikki vaikuttaa kaikkeen”-pohdintaa. Vaikka komediapuoli jääkin pariskunnan kepeän ja näppärästi kirjoitetun dialogin varaan, juonen kokonaisrakenne, jossa tavataan, rakastutaan, erotaan, ja lopulta sännätään estämään toisen osapuolen väärin perustein tapahtuvat avioitumisaikeet, on tyylipuhdasta romkom-osastoa. Trillerielementtejäkin on mukana, mutta vaihteeksi virkistävästi ilman hengenvaaraa, sillä suuremman edun nimissä toimivat pukuherrat eivät jostain syystä päädy kaikista ilmeisimpään Terminator-ratkaisuun ja yksinkertaisesti päästä Davidia ja/tai Eliseä päiviltä. Väkivallan kaihtamisen ohella juonen logiikasta ei sitten löydykään mainittavampia aukkoja, ja jopa 50-lukulaisten ja helposti päästä lentävien hattujen käyttö saa oman, kelvollisen selityksensä. Näyttelijäntyöstä isoimmat kiitokset menevät Bluntin sanavalmiin mutta järkevän balettitanssijan, sekä Stampin takuuvarmaa auktoriteettia uhkuvan pukumiehen hahmolle, eikä Mackien rooli suurta suunnitelmaa kyseenalaistavana ja omien tekojensa oikeutusta puntaroivana Harryna ole sekään hullumpi. Parasta valkokangasaikaansa sitten Jason Bourne-trilogian elävä Damon on näyttelijänä ylipäätään hiukan liiankin tabula rasa, jolta rooli kuin rooli menee miltei poikkeuksetta mukiinmenevästi, mutta Davidin poliitikkotaustaan kieltämättä sopii tietty teflonpintaisuus, ja mies hoitaa myös tunteellisemmat kohtaukset mallikkaasti.  Audiovisuaalisesti elokuva etenee kuin juna, ja etenkin musiikkipuoli korostaa tapahtumia erittäin toimivasti. Erikoistehosteiden käyttö on pidetty minimissä, mikä sopiikin tarinaan, johon ei, pukuherrojen voimista huolimatta, liitetty mukaan mitään Matrix-mättöä tai hidastettuja luodinväistelyjä ikkunakonttoreissa. Valittu tyyli sopii mukaan erinomaisesti, sillä nyt pääpaino onkin siinä, miten arkielämän pikkujutuilta näyttävät valinnat ja sattumat saavat aikaan jopa koko loppuelämän määrittäviä tapahtumaketjuja. Toki vastaavia teemoja on pyöritelty elokuvissa aiemminkin, mutta tällä kertaa myös elämänsä rakkauden perässä juokseminen on saatu korniuden sijaan näyttämään vakuuttavalta ja aitoa empatiaa herättävältä. Kokonaisuutena Kohtalon valvojat tuli hiukan puskista, mutta onnistui yllättämään hyvinkin positiivisesti. Scifi-elementeillä ja kevyellä trillerimeiningillä vahvistettu romanttinen komedia on kerrankin sellainen elokuva, josta voivat nauttia niin Philip K. Dickin fanit kuin myös totaaliset tieteistarinaummikot, ja joka on samalla myös yksi laadukkaimmista deittileffoista miesmuistiin.
|
|
Aiemmin lähinnä käsikirjoittajana (Medusan sinetti, Ocean’s Twelve) kunnostautunut George Nolfi debytoi nyt ohjaajana Kohtalon valvojilla. Niinikään Nolfin käsikirjoittama elokuva pohjautuu väljästi Philip K. Dickin novelliin, joka julkaistiin jo vuonna 1954. Pääosissa nähdään Matt Damon, Emily Blunt, Anthony Mackie, John Slattery ja Terence Stamp.
