The Rite
Manaajaelokuvista ei ole varsinaisesti ollut viime vuosina pulaa, mutta ruotsalaisohjaaja Mikael Håfström (Pahuus, 1408) päätti kuitenkin tarttua aiheeseen ja ohjasi tositapahtumiin perustuvan The Riten. Pääosissa nähdään Anthony Hopkins, Colin O’Donoghue, Alice Braga ja Rutger Hauer. Noin kuukausi sitten Yhdysvaltain ensi-iltansa saanut elokuva ei varsinaisesti räjäyttänyt pankkia, mutta on noussut lipputulojensa puolesta voitolliseksi tuotannoksi.
The Rite kertoo Michael Kovakista (O’Donoghue), jonka suvusta löytyy lähinnä hautausurakoitsijoita ja pappeja. Isänsä (Hauer) apuna ruumiiden hautajaisvalmisteluihin jo nuoruudestaan asti osallistunut Michael haluaisi tehdä elämässään jotain muuta, muttei oikein itsekään tiedä, mitä se olisi, ja ajautuukin sitten papin opintoihin. Juuri opintojensa loppumetreillä Michael päättää kuitenkin jättää eroanomuksensa, kunnes tapahtuu outo onnettomuus, jonka nuori pappiskoulutettava selvittää epätavallisen luontevasti, ja siunaa kuolevan naisen. Tapaukseen liittyvä opettaja (Toby Jones) laittaa merkille kutsumuksellisten ristiriitojensa kanssa kamppailevan Michaelin lahjakkuuden ja ehdottaa tälle Vatikaanissa järjestettävää kahden kuukauden manauskurssia. Nyttemmin jo miltei unohtunutta katolisen kirkon käytäntöä ollaan ottamassa jälleen mukaan pappien koulutukseen, sillä maailmalta tulleiden riivaustapausten määrä on jostain syystä rajussa kasvussa. Uskoaan epäilevä ja hyvin skeptinen Michael saakin pian Vatikaaniin saavuttuaan tuta, että muinainen pahuus elää ja voi edelleen hyvin vanhan mahtikaupungin sisällä.
Todellisuuspohjaisuuden lisäksi elokuvasta löytyy etenkin alkuvaiheilla virkistävää pohdintaa manauksen ja riivattujen ihmisten olemuksesta, vaikka Michael joutuukin lopulta myöntämään, ettei pelkkä skeptisyyskään riitä, kun seinät ja ovet alkavat natista liitoksissaan, ja riivatut sylkevät sisuksistaan isoja rautanauloja. Näyttelijäntyö on enimmäkseen toimivaa, etenkin Michaelia ohjaavan jesuiittapappi Lucasin (Hopkins) osalta, ja O’Donohuekin saa yksiulotteisesta hahmostaan loppumetreillä irti hiukan tunnettakin. Visuaalisesti jälki on varsin komeaa, sillä Rooma ja Vatikaani antavat vaikuttavat puitteet perinteikkäälle manaustarinalle. Äänimaailma on niin ikään ammattimaista tekoa, vaikkakin paholaisen läsnäolosta kertovat jatkuvat huminat ovat tuttuakin tutumpaa genresisältöä. Kokonaisuutena The Rite on siis tyylipuhdas manaajaleffa, joka ei tuo ylipäätään kapeaan genrelokeroonsa juurikaan uutta, mutta toimii silti varsin siedettävänä kertakatseluna.
Olli Riihimäki (06.03.11)