paranormaali ||| koulukiusatut ||| eläimet ||| nettivideot ||| ruoka ||| Simpsonit ||| Robin ||| Facebook ||| alekoodit ||| haku
yhteydenotot sähköpostilla: juttuvinkki(at)findance.com - yhteistyo(at)findance.com - mainonta(at)findance.com - info(at)findance.com

Vuosi elämästä


Vuosi elämästä
Alkuperäinen nimi: Another Year
Ensi-ilta: 25.02.2011
Kesto: 2 h 11 min
Ikäraja: S

Ohjaaja: Mike Leigh

Pääosissa:

Jim Broadbent
Lesley Manville

Ruth Sheen
Oliver Maltman

Peter Wight
David Bradley
Imelda Staunton

Palkittu ohjaaja–käsikirjoittaja Mike Leigh on ollut Oscar-ehdokkaana jo useita kertoja, eikä miehen viimeisin elokuva, Vuosi elämästä, ole poikkeus viime vuosina toistuneeseen kaavaan. Pääosissa nähdään myös muissa ohjaajan elokuvissa näytelleitä luottonimiä, kuten Lesley Manville, Jim Broadbent, Ruth Sheen ja Peter Wight. Huokealla 8 miljoonan dollarin budjetilla kasattu elokuva on, paljolti maltillisista kustannuksistaan johtuen, päässyt lipputuloiltaan voitolliseksi ja saanut Oscar-ehdokkuuden lisäksi jo pari palkintoakin.

Nimensä mukaisesti elokuva käsittää kokonaisen vuoden useiden päähahmojen elämästä, alkaen keväästä ja siirtyen sitten kesän kautta talveen. Vuodenaikojen mukaan etenevä juoni keskittyy ikääntyvän Hepplen pariskunnan, Gerrin (Sheen) ja Tomin (Broadbent), poikansa Joen (Oliver Maltman), sekä heidän sukulaistensa ja ystäväpiirin elämän seuraamiseen, ja vuoden varrella nähdään niin arkea, syvää kumppanuutta, yksinäisyyttä, rakastumista kuin kuolemaakin. Gerri toimii terapeuttina ja Jim keskittyy insinöörintyössään maaperämittauksiin, kun taas vielä kolmikymppisenä poikamiehen elämää viettävä Joe on töissä lakitoimistossa. Pariskunnan arkeen kuuluu töiden lisäksi myös luomupalstan hoito, joka tuo tuoreet vihannekset pöytään, sekä Gerrin työkaverin Maryn (Manville) säännöllinen kestitseminen.

Viinaan menevä, parikymppisenä naimisissa ollut ja nyt hyvää vauhtia keski-ikäistyvä, sinkkuna elelevä Mary on seesteisen pariskunnan ja heidän järkevän oloisen poikansa rinnalla kuin toiselta planeetalta, sillä nuorekkaasti pukeutuva draamakuningatar kaipaa Gerrin seuraa, jotta voisi surkutella elämäänsä viinilasin ääressä ja koettaa samaan aikaan epätoivoisesti vikitellä lähes kaikkia lähettyville osuvia miehiä, Joe mukaan lukien. Mary onkin, yhdessä Tomin vanhan, niin ikään kuppia ahkeraan kallistavan, kaverin Kenin (Wight) ohella elokuvan mieleenpainuvimpia hahmoja. Tosin Ken ei koeta jatkuvasti saada kaikkien ympärillä olevien huomiota itseensä, ja tajuaa, että sympatiaa on helpompi saada, jos sitä ei varta vasten kalastele harva se minuutti. Maryn ja Kenin ohella Gerrin ja Tomin sympatisoitavaksi löytyy vielä kolmaskin yksinäinen ihminen, kun Tomin veli Ronnie (David Bradley) jää yllättäen leskeksi ja päätyy väliaikaisesti asumaan pariskunnan luo.

Kokonaisen vuoden käsittävää elokuvaa voisi helpoiten kuvailla sanoilla arkinen ja elämänmakuinen, sillä kyse on ennen kaikkea toistuvista rutiineista, kuten vaikka työssä käymisestä, ystävien tapaamisesta, luomutilan hoitamisesta, sekä kastajaisten ja hautajaisten tyylisistä enemmän tai vähemmän ennakoitavista tapahtumista. Pitkälti kyse on myös pysyvyydestä, jota edustaa nimenomaan Gerrin ja Tomin vuosikymmeniä jatkunut ja edelleen hyvinvoiva avioliitto, kun taas muut henkilöt ovat elämissään ikään kuin välivaiheessa, toiset pidemmällä aikavälillä kuin toiset. Myös ulkopuolisuus nousee esiin, kun tarkastelee vaikkapa Marya, Keniä ja Ronnieta, jotka ovat kaikki lopulta yksin, vaikka saavatkin tukea Gerriltä ja Tomilta.

Yli kaksituntinen Vuosi elämästä ei ole hyperaktiivisen, tiivistä tarinankerrontaa ja/tai nokkelia juonenkäänteitä kaipaavan nykykatsojan elokuva, sillä Leighin ohjaus etenee pitkästä aikajanastaan huolimatta paikoin lähes reaaliajassa, ja antaa henkilöhahmoilleen runsaasti tilaa. Etenkin surusilmäisen Maryn tilityksistä sekä ärsyttävästä liikuttavan ja säälittävän puolelle menevästä miehenkipeydestä saadaan aikaan verkkaisesti eteneviä, mutta pysäyttäviä kohtauksia, joiden leikkausten kestoista Quentin Tarantino tai vaikka itse Stanley Kubrick voisi antaa ohjaajalle aplodit. Loistavan Manvillen ja kertakaikkisen mainion Wightin ohella myös muu näyttelijäkaarti huokuu luontevaa eläytymistä, ja usein jutustelu tulee niin pakottamatta, että on helppo unohtaa katsovansa dokumentin sijaan ihan perinteisesti käsikirjoitettua fiktiota.

Kokonaisuutena Vuosi elämästä on virkistävän todentuntuinen draama, joka ei pääasiassa keski-ikääntyvistä päähenkilöistään huolimatta ole suunnattu ainoastaan suurille ikäluokille. Leighin uutukaiseen kannattaa siis ehdottomasti tutustua, etenkin jos kaipaa välillä jotain ihan muuta kuin tehostemättöä, puolivillaisia romanttisia komedioita, kyynisesti rahastavia komediajatko-osia, velhoja ja vampyyreita tai 3D-lasien läpi nähtyjä, enimmäkseen hukattuja visuaalisia mahdollisuuksia.

arvosanaelementti arvosanaelementti arvosanaelementti arvosanaelementti tyhjä

Olli Riihimäki (25.02.11)


Uusimmat jutut

Suosituimmat jutut

Ensi-illassa

Vanhat suosikit

Mainoksia

Vanhat suosikit

Haastattelut






ISSN 1458-428X || Copyright Findance.com 1998 - 2012 || info@findance.com