 |
|
Petri Nygård: Kaikki tai ei mitään (Open Records / Warner Music)
01. Mee kyykkyyn 02. Selvä päivä (feat. Lord Est) 03. Paska maailma 04. Sarvet esiin (feat.Mokoma) 05. Tulta! Skit 06. Herkku 07. Jotain muuta (feat. Aajee) 08. Jatkoille 09. Takapihan kautta 10. Kaikki tai ei mitään 11. Villi ja vitun vapaa 12. Luonnon kihara 13. Tossun alla (feat. Sotajumala) 14. Tekniikka skit 15. Rokkiporno 16. Ei se väärin oo 17. Hells bells skit 18. Oneandonly
4.25 3.29 3.43 4.38 0.27 4.25 4.01 3.40 3.47 3.37 3.51 1.09 1.36 0.23 4.17 3.33 0.05 3.51 Vuosituhannen vaihteessa Suomeen iski kotimaisen räpin buumi, kun Fintelligens, Seremoniamestari, Flegmaatikot ja monet muut hiphop-porukat nousivat toinen toisensa jälkeen myyntilistoille, kun suomiräpistä tuli kansallinen ilmiö yhdessä yössä. Siinä missä moni räppäri otti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, Tampereen Lielahdesta ilmaantui yllättäen jotain aivan muuta, nimittäin netissä ilmeiseksi julkaistulla Pillumagneetti-EP:llä itselleen levytysdiilin saalistanut Petri Nygård. Liikemies Peter Nygårdin pojaksi haastattelussa itseään kutsunut Petri verhoutui alusta alkaen salamyhkäisyyteen, ei näyttänyt naamaansa singlejen ja levyjen kansissa, tai tehnyt pari poikkeusta lukuun ottamatta ollenkaan keikkoja, ja musiikkivideoitakin syntyi kokonaiset kaksi kappaletta. Teinipojat sekä vähän varttuneemmatkin kuuntelijat innostuivat miltei täysin radiojulkaisukelvotonta riimiä pudottelevasta rääväsuusta, ja nostivat vuoden 2000 loppukesällä julkaistun Mun levy!-debyyttialbumin ja sitä edeltäneet Vitun suomirokki- ja Kanava nolla-singlet myyntilistojen kärkeen viikkokausiksi. Hulppeita myyntilukuja seurasi vielä erikois-Emma-palkinto, mutta sitten suosio alkoi laskea tasaiseen tahtiin. Seuraava levy, vuoden 2001 Petri presidentixi, ei päässyt lähellekään edeltäjänsä listasijoituksia, ja seuraavana vuonna ulos pukattu Hovinarrin paluu sisälsi niin paljon ylimääräistä sälää, kuten videopätkiä, Petri-pelin, sekalaisia B-puolia ja muuta laarinpohjalta löytynyttä jämätavaraa, ettei se kiinnostanut enää kiviäkään. Ilmeisestä väsymisestään huolimatta Petri lupaili introssa tekevänsä yhteensä kymmenen levyä, mikä tuntui selvästi artistin joutsenlauluksi aiotulla kolmosalbumilla suorastaan ironiselta. Sitten kului useita vuosia, eikä Petristä kuultu yhtään mitään, mitä nyt yksi sivun mittainen ”missä he ovat nyt”-artikkeli ilmestyi Helsingin sanomien kuukausiliitteessä. Hieman yllättäen, vuonna 2009, Lielahden pornobulldog alkoi kuitenkin puuhailla näyttävää paluuta, blogin ja Facebookin avustuksella, hyvin samaan tyyliin kuin Pillumagneetti-aikoihin, nettipuskaradion myötävaikutuksella. Tällä kertaa panostettiin myös tosissaan muuhunkin kuin pelkkiin pahennusta herättäviin biiseihin, sillä nettisingle Sanon suoraan sai myös Youtubessa julkaistun musiikkivideon, joka oli todellakin ajan hermolla aina pintajulkkiksia ja kotimaan politiikkaa myöten. Videon kuvasto oli liikuttavan rujoine kuvamanipulaatioineen sen verran roisia kamaa, että jotkut siinä esiintyneet Seiska- ja iltapäivälehtikasvot vetivät herneet nenään ja vaativat poliisia tutkimaan asiaa. Petriä ei kuitenkaan voinut vähempää kiinnostaa, sillä videota katsottiin valtavia määriä, ja myös seuraavat nettisinkut jatkoivat samaa videovahvisteista linjaa, ja vuoden lopulla julkaistiin myös neljäs albumi, nimeltään Kaikkee pitää olla, sekä runsas valikoima nettikaupasta tilattavia oheistuotteita. Ensimmäistä kertaa Petrin uran aikana musiikkivideot olivat niin osuvia ja kekseliäitä, että kaikki uudet singlelohkaisut toimivat paremmin videoina kuin itsenäisinä, tosin edelleen vetävinä biiseinä. Selkeä linjanmuutos vanhaan Nygård-meininkiin näkyi myös siinä, että vuonna 2010 Petri kiersi käytännössä koko Suomen ja heitti yli sata keikkaa, jotka olivat järjestään loppuunmyytyjä. Tästä olikin hyvä jatkaa kohti uutta, viidettä albumia, jota pohjustivat jälleen mainioilla videoilla höystettynä ja myös levykaupoissa julkaistut Sarvet esiin- ja Selvä päivä-singlet. Uudelle levylle valittiin nimeksi Kaikki tai ei mitään. Mee kyykkyyn aloittaa levyn rankalla uhoamisella ja tanakalla biitillä, johon sekoitetaan kertosäkeessä myös sähkökitaraa. Seuraavana kuultava Selvä päivä on puolestaan aivan loistavasti tuotettua meininkiä, sillä dancemainen tausta ja etenkin Lord Estin vahvistama, tarttuva kertosäe tempaisevat mukaansa, huolimatta siitä, että kiroiluvapailta sanoituksiltaan biisi on kilteintä Petri-matskua ikinä. Paska maailma on nimensä mukaisesti levyn kantaaottavin ja sosiaalisesti tiedostavin kappale, jossa Petri pukee henkilökohtaisen turhautumisensa hienosti sanoiksi synkähkön biitin päälle. Synkistelyn jälkeen jatketaan raskaalla meiningillä, kun vuorossa on Mokoman kanssa yhteistyössä väsätty Sarvet esiin. Kappale on sanoituksiltaan takuuvarmaa Vitun suomirokki/Kanava nolla/Petri hallitsee liigaa/Sanon suoraan-tyylistä kollaasi-Petriä, jossa tällä kertaa pudotellaan metallibändien ja –biisien nimiä sekä muuta genreen liittyvää, hauskan ironista läppää, johon Mokoman napakka kitarointi ja Marko Annalan vokaalit istuvat kuin vulgäärin voimannäytteen nyrkinisku naamaan. Ruoanlaiton ja pokaamiskuviot jonkin verrankin Marja Tyrniä irstaammin yhdistävä Herkku tekee vaihteeksi paluun kymmenen vuoden takaiseen Nygård-meininkiin, ja näyttäisikin muodostavan temaattisen trilogian yhdessä Jatkoille- ja Takapihan kautta-biisien kanssa. Jatkoille vakuuttaa hymyilyttävän suorasukaisten sanoitustensa lisäksi myös napakan elektrobiittinsä ansiosta, kun taas Takapihan kautta on selvää kettuilua Asan Leijonaa mä metsästän-tyylisille jollotuksille. Takapihabiisi tuokin kammottavine lastenlaulukertosäkeineen ja kämäisine biitteineen mieleen jälleen kerran yli kymmenen vuoden takaisen varhais-Petrin, sillä kokonaisuus on (v)ihastuttavan kökköä palloilua. Törkytrilogian väliin jäänyt Jotain muuta on levyn virallinen pätemisbiisi, jonka kertosäkeessä kuullaan jälleen vetävää riffiä, johon vierailevan Aajeen flow liittyy saumattomasti. Kaikki tai ei mitään taas hyppää Prodigy-osastolle, sillä tanakasti jytäävässä vetäisyssä on enemmän kuin vähän Invaders Must Die-vaikutteita. Synahaitarin tahdissa lupsakasti rullaava ja karaokemaisen vetävällä kertosäkeellä varustettu Villi ja vitun vapaa toimii puolestaan Nygårdin perusasioihin keskittyvän elämänfilosofian mainiona tiivistelmänä, kun taas Sotajumalan kanssa yhteistyössä tehty Tossun alla on maanisella rynkytykseltään selvästi kolmoslevyn Mä oon hevarin henkinen jatko-osa. Rokkiporno palaa taas perustörkyisemmille linjoille, jossa sinnikästä pokaamista ja sitä seuraavaa kaatoa maustetaan kitaroinnilla sekä yksinkertaisella mutta tanakalla biitillä ja kertosäkeen hokemat jäävät tälläkin kertaa soimaan päähän. Ei se väärin oo tuo vahvasti mieleen Kid Rockin southern rockia ja uhoräppiä sekoittavat pätemisbiisit, ja letkeä taustakitara tuo napakkaan biittiin lisää tarttuvuutta. Päätösraita Oneandonly jatkaa rokkaavalla linjalla, ja summaa sanoituksillaan sekä mainiolla kertosäkeellään Petri Nygårdina olemisen ytimen. Kokonaisuutena Kaikki tai ei mitään on miltei joka suhteessa selvä parannus Petrin aiempaan Kaikkee pitää olla-levyyn, sillä neljäs täyspitkä alkoi hulppeasti ja omasi hupaisamman kansitaiteen, mutta hyytyi jo puolivälin jälkeen ja kaatui lopulta liiallisiin täytebiiseihin. Uutukaisen skit-osastosta voisi sanoa sen verran, että imelällä poikabändivocoderilla vahvistettu Luonnon kihara on ainoa, johon on jaksettu panostaa, ja joka kestää pidempään kuin pari sekuntia, eli skitit olisi voitu suosiolla jättää kokonaan pois. Sanoituksiltaan ja hämmästyttävän monipuolisilta musiikkitaustoiltaan Kaikki tai ei mitään on joka tapauksessa täyttä timangia, ja runsaat vaikutteet eri musiikkigenreistä näyttävät, että edelleen omassa lajissaan lyömättömän ulosannin, biisinkirjoitustaidon ja flow’n omaava Petri kuulostaa aina Petriltä, vaikka taustalla olisi big beatia, elektroa tai sähkökitaraa. Neljääkymmentä lähestyvän, mutta puheenaiheiltaan ja elämänsisällöltään edelleen alle kaksikymppisten Corolla-jannujen ajatusmaailman jakava Petri Nygård on juuri sen verran överisti holtiton ilmestys, ettei koko ilmiötä voi (kukaan?) ottaa liian vakavasti, mikä lieneekin koko jutun ydin. Levyn harvoihin huonoihin puoliin lukeutuukin lähinnä se, että tasavahva kokonaisuus palaa erittäin kirkkaalla liekillä, ruokkien yhä uusia ja uusia kuuntelukertoja, ja siitä johtuen kuluttaa itsensä loppuun hyvinkin nopeasti. Mutta nyt on nyt, eikä maaliskuu, joten pisteetkin annetaan sen mukaisesti.
Arvostelut
KotisivutPetri Nygårdilta siistitty MM2012-versio Märkää-hitistä Petri Nygårdilta uusi musiikkivideo Petri Nygårdilta uusi musavideo Märkää Yhtyneet Kuvalehdet jättää Petri Nygårdin rauhaan Petri Nygårdin kohuvideo poliisin tutkittavaksi Antti Kurhinen uhkailee Petri Nygårdia poliisilla Petri Nygård vastaa BB-Antille Henna Kalinaisen rakas raivostui Petri Nygårdille Petri Nygård analysoi alatyylisesti Big Brotheria Petri Nygårdin kohuvideo nyt myös hauskasti sensuroituna Petri Nygård tekee Rammsteinit, YouTube sensuroi - katso video (K18) |
|
