Kova kuin kivi
Tasaiseen tahtiin leffan vuodessa tai kahdessa ulos pukkaavat Ethan ja Joel Coen laajensivat taas kerran skaalaansa ja ohjasivat puhdasverisen vanhan ajan westernin, jonka pääosissa nähdään aiemminkin lännenmiehen rooleissa kunnostautunut Jeff Bridges, nykyajan jännärikuviot vaihteeksi jättänyt Matt Damon, valkokangasdebyyttinsä tekevä 14-vuotias Hailee Steinfeld sekä Josh Brolin. Coenin veljesten kirjoittama käsikirjoitus puolestaan pohjautuu Charles Portisin romaaniin.
Elokuvan tarina kertoo 14-vuotiaasta Mattie Rossista (Steinfeld), jonka isä kuolee palkollisensa Tom Chaneyn (Brolin) ampumana. Noutaessaan isän ruumista ja tavaroita kotiin, Mattie saa kuulla että murhaaja on paennut intiaanien alueelle, eikä virkavallalla ole juurikaan kiinnostusta lähteä perään. Vaihtoehdoksi löytyy kuitenkin paikallinen sheriffi, kovista otteistaan tunnettu ja viinaanmenevä palkkionmetsästäjä Rooster Cogburn (Bridges). Sinnikkään taivuttelun jälkeen Rooster ja Mattie päätyvät yhteiselle etsintämatkalle, ja mukaan lyöttäytyy vielä texas ranger Laboeuf (Damon), joka haluaisi saada Chaneyn kiinni ja oikeuden eteen, vastaamaan Texasissa tekemistään rikoksista.
Juonellisesti Kova kuin kivi on siis peruslänkkärikamaa, jonka erottaa kyynisemmistä alan edustajista varsin lämmin ja rehti tunnelma. Isänsä kuolemaan suorastaan viilipyttymäisesti suhtautuva 14-vuotias, sanavalmis ja erittäin neuvokas tyttö saa pyöriä kaikessa rauhassa tuntemattomana ja yksin kaupungissa ilman, että kukaan lähisaluunan 24/7 tulilientä ryystävistä sedistä edes vaivautuisi kadulle heittelemään kaksimielisiä kommentteja, ja luopiomaista Chaneyta lukuun ottamatta myös vastaan tulevat vastustajat uskovat ainakin jossain määrin reiluun pyssyttelyyn. Tarinan dynamona toimiikin Roosterin kaikennähnyt ja renttumainen antisankarin hahmo, jota ei alussa voisi vähempää kiinnostaa mikään muu paitsi seuraavan aamun viskiannoksen varmistaminen, mutta jonka jurottavan kuoren alta paljastuu kuitenkin yllättävää suoraselkäisyyttä ja periaatteen miehen elkeitä. Lienee siis turha mainita, että Bridgesin roolisuoritus Roosterina on joka suhteessa saamansa Oscar-ehdokkuuden arvoinen, ja jättää elokuvan muun, hommansa enemmän kuin kunnialla hoitavan näyttelijäkaartin varjoonsa.
Kuvallisesti elokuva ei juuri lainkaan briljeeraa aavalla preerialla tai komeilla vuoristomaisemilla, vaan kamera pysyy enimmäkseen hahmojen tuntumassa ja värimaailmaa dominoivat harmaan sekä ruskean sävyt, mikä korostaa onnistuneesti tarinan maanläheistä tunnelmaa. Perinteitä kunnioittaen myös mitään salamaleikkauksia ei käytetä, ja hidastuksiakin vain parissa kohtaa tehokeinona. Musiikkipuoli koostuu enimmäkseen klassisen lännenelokuvateemojen kauniista pianosovituksista, jotka sopivat pienimuotoisuudessaan mukaan mainiosti.
Kova kuin kivi on siitä mielenkiintoinen tapaus, että siinä ei ole tarinansa puolesta mitään ennennäkemätöntä, ja Coenin veljesten tulkinta villin lännen meiningistä on jopa aavistuksen verran kesy, mutta silti kokonaisuus toimii, paljolti Bridgesin ansiosta, suorastaan mestarillisesti. Myös elokuvan lopetukselle pitää nostaa hattua, sillä se onnistuu olemaan omalla arkisella tavallaan todella koskettava, mutta välttää silti lipsumisen siirappisuuden puolelle. Kokonaisuutena kyseessä on siis perinteinen, mutta mukaansatempaava teos, joka kannattaa katsastaa, vaikka pitäisikin lännenelokuvia jo aikaa sitten kuolleena genrenä.
Olli Riihimäki (18.02.11)