 |
|
Hella W
Ensi-ilta: 28.01.2010 Kesto: 1 h 22 min Ikäraja: k-11 Ohjaaja: Juha Wuolijoki Pääosissa: Tiina Weckström Hannu-Pekka Björkman Matleena Kuusniemi Maria Heiskanen Gourmet Club- ja Joulutarina-elokuvillaan kehuja ja menestystä saavuttanut Juha Wuolijoki siirtyi toisessa valkokangasohjauksessaan varsin erilaiseen aihepiiriin, sillä Hella W kertoo Hella Wuolijoen (1886-1954), ohjaajalle kaukaista sukua olevan, ja aikanaan monessa mukana olleen virolaissyntyisen mahtinaisen elämästä. Outi Nyytäjän alkuperäiskäsikirjoitukseen pohjautuvan elokuvan pääosissa nähdään Tiina Weckström, Hannu-Pekka Björkman ja Matleena Kuusniemi.  Trillerimäisten alkutekstien jälkeen esitellään pikaisesti Hella Wuolijoen taustaa niin seurapiirikasvona 1920-luvun Helsingissä, kuin myös poliittisena vaikuttajana, jonka tekemisistä ja todellisista motiiveista ovat kiinnostuneita tiedustelupalvelut niin Suomessa, Englannissa kuin Neuvostoliitossakin. Kertojana toimii Wuolijoen tytär Vappu Tuomioja (Kuusniemi), jonka kautta nousee esille mm. vaikea äiti-tytär-suhde, ja myös Wuolijoen ero kansanedustajamiehestään Sulo Wuolijoesta. Seurapiireissä ja politiikan näyttämöillä sujuvasti liikkuva, useita vieraita kieliä hallitseva Wuolijoki niittää mainetta myös näytelmäkirjailijana (mm. Niskavuori-sarja), joka tosin joutuu äärivasemmistolaisen taustansa vuoksi julkaisemaan tekstinsä salanimillä. Jatkosodan aikana Wuolijoki kuitenkin joutuu vaikeuksiin yhteyksistään Neuvostoliittoon ja tuomitaan vankilaan maanpetoksesta. Elokuva päättyy Wuolijoen vapautumiseen vankilasta, mutta sen jälkeen oli, kirjoittamisen ohella, vielä vuorossa ura Skdl:n kansanedustajana ja Yleisradion pääjohtajana.  Parituntisen järkäleen sijaan Hella W on kestoltaan napakat 82 minuuttia, mikä on elokuvalle vain eduksi, sillä usean vuosikymmenen kattavaan tarinaan olisi ollut mahdotonta luoda syväluotaavaa katsausta, vaikka käytössä olisi ollut kolme tai neljäkin tuntia. Tällaisenaan elokuva onnistuu, pintapuolisesta käsittelystään huolimatta, taustoittamaan Wuolijokea ihmisenä ja myös luomaan kiehtovaa ajankuvaa viime vuosisadan alkupuoliskon poliittisesta tilanteesta Suomessa. Toki Wuolijokensa hyvin tuntevat ja aiheesta usean kirjan lukeneet katsojat saattavat jäädä kaipaamaan syvällisempää ja hitaammin etenevää käsittelytapaa, mutta vähemmän asiaan vihkiytyneille tämä komeasti kuvattu ja etenkin Weckströmin jämäkän pääroolin osalta hyvin näytelty elokuva toimii suositeltavana johdantokurssina Hella Wuolijoen elämään ja aikaansaannoksiin. Myös nuoremmat katsojat arvostanevat elokuvan nykyaikaista leikkausta ja äänimaailmaa, mikä voidaan tässä tapauksessa laskea ainoastaan positiiviseksi asiaksi, sillä valkokankaalla nähty teos saattaa myös kiinnostaa Wuolijoki-ummikoita ottamaan aiheesta selvää enemmänkin. Kotimainen elokuvavuosi alkoi siis laadukkaissa merkeissä.
|
|
