Taistelija
David O’Russelin (Kolme kuningasta, tuleva Uncharted-pelileffa) ohjaama The Fighter kasattiin varsin vaatimattomalla 20 miljoonan dollarin budjetilla mutta pääosiin saatiin silti Mark Walhbergin ja Christian Balen kaltaiset nimet, ja jälkimmäinen pokkasi sivuosasuorituksestaan hiljattain mm. Golden Globe-palkinnon. Joulukuun alussa Yhdysvalloissa ensi-iltansa saanut elokuva ei ollut katsojamääriltään megaluokan hitti, mutta on silti kerännyt kohtuullisesti lipputuloja.
Tositapahtumiin perustuva Taistelija kertoo Micky Wardista ja Dicky Eklundista, Lowellin kaupungissa Massachusettsissa asuvista veljeksistä, joita yhdistää nyrkkeily. Vanhempi veli Dicky oli aikanaan kovan luokan nyrkkeilijälupaus, jonka ammattilaisura ei kuitenkaan koskaan päässyt kunnolla käyntiin, ja sittemmin miehen elämään tuli mukaan myös täysin lapasesta lähtenyt huumeiden käyttö. Hieman yli kolmekymppisen Mickyn kohtalona taas on ollut nosteessa olevien nyrkkeilijöiden astinlautana toimiminen, ja jatkuva häviöputki syö miestä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mickyn managerina toimii tämän veljesten äiti Alice Ward (roolistaan naissivuosa-Golden Globella palkittu Melissa Leo), jolle on siunaantunut veljesten lisäksi jälkikasvuksi myös seitsemän tytärtä. Juonen keskiössä on Mickyn tasapainottelu muiden asettamien vaatimusten ja omien tavoitteidensa välillä, sillä sparrikaverina toimiva ja edelleen äitinsä paapoma Dicky on jatkuvan kamanvetonsa takia paikalla silloin kun sattuu muistamaan, eivätkä Mickylle helpon rahan toivossa järjestetyt ottelutkaan edistä miehen uraa juuri mitenkään. Omaa perhettä ei kuitenkaan ole helppo uhmata, vaikka Mickylle tarjoutuu mahdollisuus sponsoroituun treenaamiseen Las Vegasissa, ja myös hiljattain kuvioihin ilmaantunut tyttöystävä Charlene (Amy Adams) rohkaisee miestä irtautumaan perheensä tossun alta.
Kaksituntisen elokuvan aikana ehditään sivuta monenlaisia teemoja ja sivujuonia, ja myös katsoja joutuu pariinkin kertaan tarkistamaan käsitystään eri henkilöhahmoista, mikä kertoo erittäin onnistuneesta käsikirjoittamisesta ja näyttelijäohjauksesta. Walhbergin tulkitsema Micky on uutterana puurtajana porukan tasaisin, mutta miehelle tyypillistä yksi-ilmeistä näyttelemistä paikkaavat vakuuttavat otteet nyrkkeilykehässä ja treenikohtauksissa. Varsinaiset ottelut on 90-luvun loppuun sijoittuvan tarinan mukaan ajan henkeen sopivasti kuvattu senaikaisilla kameroilla, joiden muuta elokuvaa särmikkäämpi kuvanlaatu tuo matseihin aidon nyrkkeilyottelun tuntua. Vetävästi toteutetut ottelut iskevät etenkin elokuvan alkupäässä todella lujaa, ja kohtaus jossa Micky joutuu joustamaan ja haastamaan kehässä pystymetsästä itselleen napatun ja 9 kiloa painavamman vastustajan, kun alkuperäinen ottelija peruu viime tipassa osallistumisensa, tuntuu erittäin brutaalilta myös katsomon puolelta. Loppuvaiheessa mukaan tulee aavistuksen verran Rocky-leffoista tuttuja huikeita väistöjä ja vastaiskuja, mutta kokonaisuutena nyrkkeilyottelut onnistuvat tasapainottelemaan onnistuneesti näyttävyyden ja autenttiselta tuntuvan välimaastossa.
Roolisuoritukset ovat etenkin pää sekaisin koheltavan ja edelleen comebackistaan haaveilevan Dickyn, sekä suurperhettään tiukalla otteella pyörittävän Alicen kohdalla erinomaisia, ja sivuosien Golden Globet menivät selkeästi oikeaan osoitteeseen. Tiukkana rooliin heittäytyjänä tunnettu Bale on taas kerran pudottanut Amerikan psykossa ja Batmaneissa nähtyä lihasmassaansa melkoisesti, ja onnistuu välittämään crack-sumussa kulkevan Dickyn päämäärättömyyden ja menneisyyden huippuhetkiin takertumisen todella vakuuttavasti. Jerry Springerin talk-show-yleisöä muistuttavan tytärkatraan matriarkkana toimiva Alice taas saa, kiitos Leon ronskiotteisen tulkinnan, katsojan niin raivostumaan kuin tuntemaan sääliä hahmoa kohtaan. Pienemmistä rooleista mieleen jää etenkin paikallinen poliisi, itseään elokuvassa esittävä Mickey Keefe, joka yrittää toimia järjen äänenä ja luotsata Mickyä eroon Dickyn itsetuhoisesta seurasta.
Taistelija vetelee jossain määrin samoista naruista kuin pari vuotta sitten julkaistu erinomainen, duunariluokan showpainikuvioihin keskittynyt The Wrestler. Vaikkei edelleen siloposkinen Wahlberg ylläkään murjotun oloisen ja elämää nähneen Mickey Rourken karismaan, ja vaikka tyyli on vähemmän dokumentaarinen, molemmissa tarinoissa esiintyy kovia kokeneita ihmisiä, joita kohtaan katsoja tuntee niin sääliä kuin sympatiaakin. Kokonaisuutena Taistelija on siis erinomaisen viihdyttävä, laajalla tunneskaalalla pelaava, mutta myös ajatuksia herättävä nyrkkeilydraama ja selkeästi parhaita vuonna 2010 julkaistuja elokuvia, mistä ei voi antaa vähempää kuin täydet viisi tähteä.
Olli Riihimäki (27.01.11)