Pienin painajainen perheessä
Viime vuosikymmenen menestyneimpiin komedioihin kuuluneet Perhe on painajainen ja Painajainen perheessä saivat pienen tauon jälkeen jatkoa, ja nyt on vuorossa sarjan kolmas osa. Paul Weitzin (American Pie, Poika) ohjaama Pienin painajainen perheessä sisältää tuttuun tapaan joukon nimekkäitä näyttelijöitä, mukaan lukien Ben Stiller, Robert De Niro, Dustin Hoffman ja Barbra Streisand. Lippuluukuilla tämä 100 miljoonaa dollaria maksanut elokuva ei kuitenkaan ole yltänyt edeltäjiensä kaltaiseen menestykseen, mutta jäänee silti selvästi voitolliseksi tuotannoksi.
Juonellisesti Pienin painajainen perheessä kulkee tuttuja uria. Edellisen osan lopussa avioituneet Greg (Stiller) ja Pam (Teri Polo) ovat saaneet jälkikasvua, joten arki kuluu lähinnä töitä tehdessä ja penskoja kaitsiessa. Kun lasten yhteiset syntymäpäivät lähestyvät, on taas aika kerätä pariskunnan hyvin erilaiset appivanhemmat saman katon alle. Vastakkainasettelua Pamin niuhon ja konservatiivisen isän, eläköityneen CIA-agentti Jackin (De Niro) ja Gregin rentojen vanhempien, Rozin (Streisand) ja Bernien (Hoffman) välillä nähtiin niinikään jo edellisessä osassa, mutta nyt huomio keskittyy taas Gregin ja Jackin keskinäisiin väleihin. Lievän sydänkohtauksen saanut Jack kun alkaa kehitellä Gregistä suvun uutta patriarkkaa, mikä ei toiset jatkuvasti huomioon ottavalta Gregiltä oikein luonnistu.
Myös rahoituspuolella on ongelmia, kun uuteen taloon muuttamassa olevat Greg ja Pam kaavailevat lapsilleen opetusta kalliissa yksityiskoulussa, minkä johdosta sairaanhoitajana työskentelevä Greg päätyy ottamaan vastaan tuottoisan työn uuden, sydänsairaille sopivan erektiolääkkeen puolestapuhujana. Sattumoisin Gregin työpariksi luentoreissuille päätyy hehkeä ja flirttaileva Andi (Jessica Alba), joka herättää Jackin epäilykset Gregin uskollisuuden suhteen. Kaiken lisäksi kuvioihin ilmestyy vielä Pamin entinen heila, pariskunnan edellisen osan lopussa vihkinyt Kevin (Owen Wilson), jolla näyttäisi olevan edelleen tunteita Pamia kohtaan.
Kuten juonikuvauksesta pystyy päättelemään, vitsiä väännetään pakollisten Focker-läppien lisäksi potenssipillereistä, syrjähyppyepäilyistä ja lasten mukanaan tuomasta parisuhteen rutinoitumisesta. Kokonaisuutena huumorin taso pysyy kuitenkin hyvin perheystävällisenä, eikä kielenkäyttökään ole kovin tuhmaa, mikä ei ole sinällään ongelma, sillä räävittömät jutut olisivatkin aika väkinäistä kuultavaa ei-enää-niin-nuorten pääosanesittäjien lausumina. Jotenkin elokuvaa tuntuu silti vaivaavan pienoinen kisaväsymys, sillä mitään huippuhauskaa hetkeä ei varsinaisesti jää mieleen, vaikka osa Gregin ja Jackin välisestä sanailusta onkin melko huvittavaa seurattavaa. Genrensä puolesta Pienin painajainen perheessä tuntuu muutenkin kallistuvan enemmän draamakomedian suuntaan, ja myös Stillerin seesteinen perheenisän rooli alkaa olla aika kaukana Zoolander- ja Boltsit pelissä-leffojen mainiosta revittelystä. Elokuvan onnistuneimmista näyttelijäsuorituksista vastaavat , taas kerran, De Niro, Streisand ja Hoffman, eikä Albankaan rooli yliflirttinä Andina ole pienestä alleviivaavuudestaan huolimatta hullumpi.
Elokuvagenrestä riippumatta kolmas osa on harvemmin laadun tai omaperäisyyden tae, ja myös Pienin painajainen perheessä tuntuu dollarinkuvat silmissä kyhätyltä. Pistää myös miettimään, että mikä tässä elokuvassa, nimekkäiden näyttelijöiden lisäksi, oikein maksoi sen 100 miljoonaa, sillä visuaaliselta ilmeeltään meininki on lähinnä sitcom-tasoa. Kokonaisuutena kyseessä on siis ”paremman puutteessa”-osaston elämys, jonka toivoisi jäävän Focker-saagan viimeiseksi tulemiseksi.
Olli Riihimäki (31.12.10)