Rare Exports
Jalmari Helanderin ensimmäinen pitkä elokuva perustuu vuosina 2003 ja 2005 valmistuneisiin Rare Exports Inc. ja Rare Exports: Official Safety Instructions-lyhytelokuviin. Nyt valkokankaalle saapuva Rare Exports onkin noiden kahden lyhärin esiosa, joka taustoittaa joulupukkien metsästykseen ja välitykseen erikoistuneen firman tarinaa. Pääosassa nähdään Helanderin luottomies Jorma Tommila Onni-poikansa kanssa, sekä Tommi Korpela, Rauno Juvonen ja Ilmari Järvenpää. Liki kahden miljoonan euron budjetilla tuotettu elokuva on ehditty jo esittää useammallakin filmifestivaalilla ja on kerännyt kehujen lisäksi myös viisi palkintoa kolmelta eri festivaalilta.
Korvatunturille sijoittuva Rare Exports lähtee käyntiin, kun tunturilla kaivauksia tekevä Sub Zero-yhtiö löytää jotain hyvin kiinnostavaa 486 metrin syvyydestä. Virallisesti firma on paikalla suorittamassa seismisiä tutkimuksia, mutta jatkuvat räjäyttelyt kiinnittävät myös paikallisten asukkaiden huomion. Kaivausalueelle salaa hiippailleet pojat, Pietari (Onni Tommila) ja Juuso (Järvenpää), ovatkin pian pulassa, kun iso lauma poroja löytyy surmattuna ja poromiehet, mukaan lukien Pietarin isä Rauno (Jorma Tommila), epäilevät syyksi kaivausalueen rikotun aidan läpi tulleita susia. Aitaan reiän tehneet pojat joutuvat vaikenemaan osuudestaan, ja hyvitystä menetetyistä poroista hakevat Rauno ja tämän kaverit Aimo (Korpela) ja Piiparinen (Juvonen) päätyvät tunturin laelle, jonka äkkiä hylätyksi jääneellä kaivausalueella näyttää tapahtuneen kummia. Pietarilla on omat epäilyksensä siitä, mikä porot tappoi, ja jäljet viittaavat alkuaikojen joulupukkiin, joka oli tarinoiden mukaan kaikkea muuta kuin leppoisa ja punaiseen nuttuun sonnustautunut partanaama.
Elokuvan juonesta ei kannata paljastaa sen enempää, jottei yllätysmomentti mene täysin harakoille. Tarina on etenkin alkupuolella huolella rakennettu ja tunnelmallinen, kun hahmot ovat vielä varsin tietämättömiä heitä odottavasta uhasta, mutta lyhytelokuvat nähnyt katsoja on jo jonkin verran perillä siitä, mitä tuleman pitää. Jännittävää tunnelmaa rakennetaan kaikessa rauhassa, ja vasta aivan loppumetreillä lisätään pökköä pesään. Kuten yliluonnollisia elementtejä sisältävissä jännityselokuvissa yleensä, homma toimii parhaiten siihen asti, kunnes päähenkilöitä uhkaava olio nähdään ensimmäistä kertaa kunnolla. Myös Helanderin teoksessa on hiukan samaa ongelmaa, sillä loppumetreillä uhkaavan joulupukin idea kokee pienen inflaation, ja mukana on myös, ilmeisesti K 13- ikärajasta johtuen, jokunen salamaleikkauksen takia turhanpäiväiseksi jäävä shokkiefekti.
Kotimaisen elokuvan mittakaavassa isolla rahalla tehty Rare Exports näyttää ja kuulostaa komealta, ja Lapin talvisista maisemista saadaankin paljon irti. Pääosakolmikko vetää jäyhien lapinjätkien roolit luontevasti, eikä Onni Tommilan ja Ilmari Järvenpään suorituksissakaan ole valittamista. Varsin lyhyen aikaa elokuvassa esiintyvät Sub Zero-firman työntekijät taas vetävät kaikki vuorosanansa englanniksi vaihtelevalla menestyksellä, sillä osa dialogista toimii ja osassa on havaittavista Dark Floors-elokuvan mieleen tuovaa, hieman tönkköä käsikirjoittamista.
Vaikka haparoikin jonkin verran loppua kohden, Helanderin esikoisohjaus pitkän elokuvan saralla on kokonaisuutena varsin onnistunut. Tänä vuonna Lappiin sijoittuvia leffoja on pukattu teattereihin enemmän kuin miesmuistiin, mutta kuten Reindeerspotting ja Napapiirin sankarit, myös Rare Exports on omanlaisensa ja positiivisesti massasta erottuva kotimainen elokuva.
Olli Riihimäki (02.12.10)