Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1
J.K. Rowlingin huippusuosittuun Harry Potter-kirjasarjaan pohjautuvat filmatisoinnit ovat päässeet jo loppusuoralle, kun vuorossa on seitsemänteen ja viimeiseen kirjaan perustuva Harry Potter ja kuoleman varjelukset. Nyt ensi-iltaan tullut, kahden edellisen osan tavoin David Yatesin ohjaama elokuva kertoo kuitenkin vain puolet kirjan tarinasta, ja jatkoa saadaan odotella ensi kesään asti. Maailmalla yli 400 miljoonaa kirjaa myynyt Potter-ilmiö on menestynyt erinomaisesti myös valkokankaalla, sillä kuuden aikaisemman elokuvan yhteistuotto on jo yli 5,4 miljoonaa dollaria, ja mitä todennäköisesti dollareita kääritään kasaan vielä miljardi tai pari, kunhan viimeinen osa on saatu julkaistua.
Tarinansa puolesta elokuva jatkaa siitä, mihin kuudennessa osassa jäätiin, ja nyt keskitytään Harryn (Daniel Radcliffe), Ronin (Rupert Grint) ja Hermionen (Emma Watson) ponnisteluihin Voldemortin Hirnyrkkien tuhoamiseksi. Koska velhomaailman asiat ovat pahan kerran sekaisin, ja Taikaministeriö Voldemortin hallinnassa, Tylypahkan velhokoulusta pois lähtenyt kolmikko on suuren haasteen edessä. Myös Harryn ja Ronin välit rakoilevat, kun Ronin ihastus Hermione ei noteeraa tätä tarpeeksi ja viihtyy liikaakin Harryn seurassa. Matkan varrella selviää mielenkiintoisia asioita etenkin viime osassa kuolleen rehtori Dumbledoren (Michael Gambon) menneisyydestä, ja kuten odottaa saattaa, elokuvan loppu jättää katsojat jännittämään, miten viimeisessä osassa lopulta käy.
Koska kaksi ja puoli tuntia kestävä elokuva saa vielä jatkoa, on koko kirjan kattavan filmatisoinnin kesto mitä luultavimmin yli viiden tunnin, mikä on varmasti fanien mieleen, koska kyseinen ratkaisu ei pakota yhtä rankkaan tiivistämiseen kuin yleensä. Ainakaan Kuoleman varjeluksia katsellessa ei tule sellainen olo, että tempo olisi liian kova, mikä johtunee siitä, että enemmistö hahmoista on tuttuja jo useiden osien ajalta. Myös näyttelijöistä huomaa, että rooliin hyppääminen käy jo miltei luonnostaan, ja elokuvasta löytyykin erittäin nimekäs lista osaavia tekijöitä. Varsinkin Alan Rickmanin suoritus Severus Kalkaroksena ja Ralph Fiennesin Voldemort jäivät mieleen.
Audiovisuaalisesti elokuva on komeaa työtä, mikä ei olekaan arvioituun 250 miljoonan dollarin budjettiin nähden kovin yllättävää, eikä studion päätös julkaista tämä sittenkin perinteisenä 2D-versiona ollut lainkaan huono veto. Enimmäkseen synkähköt ja harmahtavat värisävyt saavat myös yllättäen seurakseen tyylikästä animaatiota, jota käytetään kerrottaessa kuoleman varjeluksiin liittyvästä legendasta. Musiikki on sangen tavanomaista instrumentaalipaisuttelua, joka kuitenkin korostaa tapahtumia toimivasti.
Seitsemän suuren budjetin elokuvaa samasta kirjasarjasta on jo saavutus sinällään, ja ensimmäinen osa Harry Potter ja kuoleman varjelukset-filmatisoinnista onnistuu olemaan pitkästä kestostaan huolimatta varsin viihdyttävää katsottavaa. Suurin syy onnistumiseen löytyykin osaavasta ja mittavasta näyttelijäkaartista, josta näkee, ettei velhomaailmassa liikkuminen ole ainakaan vielä alkanut leipäännyttää.
Olli Riihimäki (19.11.10)