Piranha 3D
Hollywood-urallaan lähinnä muutaman vuoden takaisesta The Hills Have Eyes-remakesta muistettava ranskalaisohjaaja Alexandre Aja jatkaa edelleen uusiokauhun parissa ja tuloksena syntyikin kesäinen, Yhdysvalloissa elokuun loppupuolella julkaistu Piranha 3D. Ajan ohjaustyö onkin jo toinen remake-versio vuonna 1978 julkaistusta Piranhasta, joka puolestaan sai alkunsa Tappajaihain koomisena vastineena. Elokuvan näyttelijäkaarti on varsin kirjava, sillä pikkurooleihin on napattu mm. sellaisia nimiä kuin Richard Dreyfuss, Christopher Lloyd ja Ving Rhames, kuin myös pornostara Riley Steele. Kauhuleffojen perinteen mukaisesti varsinaiset päätähdet ovatkin, Elisabeth Shuea lukuun ottamatta, aika kevyen luokan kykyjä, mikä on huokeat 24 miljoona dollaria maksaneelle leffalle varsin looginen ratkaisu. Lipputuloja on silti toistaiseksi kertynyt tuotantokuluihin nähden mukavasti, ja jatko-osan tekeminenkin on jo lyöty lukkoon.
Koska kyse on kerran alun perin parodisesta kauhuelokuvasta, Arizonan Lake Victoriaan sijoittuva tarina omaa jonkin verrankin yhtymäkohtia Tappajahaihin. Epäonnisten sattumien johdosta järven pohjassa tapahtuu maanjäristys juuri ennen 20000-päisen opiskelijalauman saapumista paikan päälle kevätlomaansa juhlistamaan, ja järistyksen myötä paljastuvan maanalaisen järven syvyyksistä sattuu myös vapautumaan kaksi miljoonaa sitten sukupuuttoon kuolleiksi oletettuja, hauen kokoisia jättipiraijoita, jotka janoavat ihmisverta ja -lihaa. Löydettyään kadonneen veneilijän (Dreyfuss) silvotun ruhon rantavedestä, paikalliset sheriffit (Shue ja Rhames) miettivät, pitäisikö järvi sulkea yleisöltä siihen asti, että outo kuolinsyy selviää, mutta koska bilettävät opiskelijat ovat, yllätys yllätys, niin suuri tulonlähde pienelle kaupungille, varotoimenpiteet jäävät tekemättä. Eipä aikaakaan kun järvellä alkaa tapahtua, ja tuhannet jättipiraijat alkavat harventaa huolettomasti koheltavia lomalaisia.
Juonesta on turha kertoa sen tarkemmin, sillä se on vain tekosyy saada tusinoittain enemmän tai vähemmän tärkeitä hahmoja veden varaan ja enimmäkseen piraijojen hampaisiin. Bilehileiden lisäksi rujojen muinaishirvitysten leukoihin päätyy niin pari järistystä tutkimaan tullutta sukeltajaa kuin myös jokunen kokaa nokkaan kesken leffakuvausten vetävä pornotähti (Steele mukaan lukien) ja käypä itse gore-kunkku Eli Rothkin menettämässä päänsä märkä T-paita-kisan juontajana. Sen lisäksi, että katsojalle näytetään minuuttitolkulla vedenalaista 3D-raatelemista, mukaan on myös heitetty muutama irtonainen ja Viimeinen määränpää-henkinen tapaturma tyyliin: ”oho, noinkin voi käydä”.
Modernista kuvaustyylistä ja tällä kertaa toimivasta 3D:n käytöstä huolimatta Piranha 3D on kuitenkin pohjimmiltaan hyvin perinteinen hirviökauhuilu, jonka moraalikoodisto on kuin suoraan 80-luvun teinislashereista. Päihteiden ja seksin marinoima bilekansa ja pornoilijat kun pääsevät takuuvarmasti hengestään, mutta kunnollisilla, kokemattomilla tai pidättyväisemmillä hahmoilla on sen sijaan hyvät mahdollisuudet selvitä loppumetreille saakka. Aivan loppuun on tietysti vielä säästetty sinänsä hupaisia ja samalla jatko-osan mahdollistava paljastus, kuten asiaan kuuluu.
Vastoin ennakko-odotuksia Piranha 3D tarjosi sangen toimivan puolitoistatuntisen, joka olikin aivan riittävä kesto tällaiselle kepeästi etenevälle, mutta etenkin loppua kohden todella veriseksi menevälle kohellukselle. Pienestä budjetista huolimatta elokuva toimi hyvin isolla kankaalla, ja karkkivärein sävytetty ja päivänvalossa tapahtuva visuaalinen ilme toi ainakin vaihtelua tunkkaisen hämärissä nurkissa usein pyörivään hirviökauhugenreen.
Olli Riihimäki (12.11.10)