The Social Network
Jo puoli miljardia jäsentä sisältävä Facebook on ollut viime vuosina otsikoissa tasaisin väliajoin, niin hyvässä kuin pahassa. Ilmiön vastustajat ovat olleet huolissaan liiallisesta henkilökohtaisten tietojen levittelystä ja käyttäjien tietoturvasta, kun taas kannattajat ovat kehuneet verkostoitumisen näppäryyttä ja reaaliaikaista yhteydenpitoa. Miljardien arvoiseksi noteeratun sivuston syntyhistoria on myös varsin mielenkiintoinen, eikä vähiten sen perustajan Mark Zuckerbergin nuoren iän vuoksi. Vuonna 1984 syntyneen ja maailman nuorimman miljardöörin tarinasta julkaistiinkin jo viime vuonna kirja, nimeltään The Accidental Billionaires, josta muokattuun käsikirjoitukseen David Fincherin (Seitsemän, Fight Club, Benjamin Buttonin uskomaton elämä) ohjaama The Social Network perustuu.
Kuten menestystarinoissa usein, sattumalla on tälläkin kertaa melkoisen suuri osuus asioiden etenemisessä. Virtuoosimaisen koodaajan, Harvardin yliopistossa opiskelevan Mark Zuckerbergin (Jesse Eisenberg) kohdalla kaikki lähtee käyntiin tyttökaveri Erican (Rooney Mara) lähdettyä lätkimään. Purettuaan ensin turhautumistaan blogissaan, Mark päättää parin kaljan jälkeen hakkeroida yliopiston opiskelijajärjestöjen sivuja ja pistää löytämiensä profiilikuvien pohjalta pystyyn naisopiskelijoita ulkonäön perusteella arvottavan Facemash-sivun. Valtaisan suosion saavuttava sivusto kaataakin koko yliopiston tietoverkon ja Mark joutuu asiasta puhutteluun.
Omalla nimellä tehdyn tempauksen vuoksi mies saa myös mainetta, eikä menekään kauaa, kun pari opiskelijaa, eli koulun soutujoukkueen atleettikaksoset, varakkaan suvun vesat Cameron ja Tyler Winklevoss (Armie Hammer kaksoisroolissa) sekä heidän tuttavansa Divya Narenda (Max Minghella) ehdottavat Markille yhteistyötä. Tarkoituksena olisi nimittäin luoda vain Harvardin opiskelijoille tarkoitettu sivusto, missä asianomaiset voisivat tutkailla toistensa profiileja.
Koodaamisen hallitseva Mark tarttuu ideaan, mutta kehitystyön ohessa projekti alkaa pian muotoutua sen verran merkittäväksi, että mies päättääkin jatkaa sen parissa ilman Winklevossien ja Narendan tukea. Rahallinen tuki kuitenkin järjestyy, kun Markin paras kaveri Eduardo Saverin (Andrew Garfield), joka kehitti myös facemash-sivuston luokittelualgoritmin, sijoittaa omia rahojaan kehitystyöhön. Yksi asia johtaakin toiseen, ja yhä uusilla ominaisuuksilla päivittyvä sivusto saa nimen The Facebook. Pian sivusto alkaa laajentua myös muihin yliopistoihin, ja mukaan hyppää myös useita tärkeitä kontakteja omaava, Napsterina tunnetun musiikinjako-ohjelman kehittänyt Sean Parker (Justin Timberlake). Facebookin talouspuolesta vastaava Eduardo ei kuitenkaan luota Parkeriin, joka alkaa vaikuttaa yhä enemmän Markin päätöksiin. Kun Eduardon alun perin 30-prosenttinen osakkuus rekisteröidyssä firmassa vielä käytännössä mitätöidään lisäämällä roimasti uusien osakkeiden määrää, parhaiden kaverusten välit menevät poikki.
Elokuvan kerronta alkaa vuodesta 2003, ja etenee alkuun kronologisen tuntuisesti, mutta alkaakin sitten hyppiä ajassa eteenpäin lakimiestapaamisiin, joissa setvitään Markin saamia haasteita Winklevossin veljeksiltä ja lopulta myös Eduardolta. Tarinaa siis kerrotaan pitkien takautumajaksojen ja nykyhetkeen sijoittumien tapahtumien kautta, mikä tuntuu aluksi hiukan hämäävältä, mutta tyylikeinoon tottuu kuitenkin nopeasti. Ideavarkauksien ja miljoonakorvausten puimisen sijaan sijaan huomio kiinnittyykin enemmän päähahmoihin, ja etenkin Markin ja Eduardon ystävyyteen ja liikekumppanuuteen, jonka Napster-Sean lopulta hajottaa.
Koska kyse on elokuvasta, ja jo alun perin viihteelliseksi lukemiseksi tarkoitetusta lähdemateriaalista, on ymmärrettävää että juonenkulkuun on saatava muutakin kuin koodaamista ja oikeusjuttujen selvittelyä. Huippulahjakas ja älykäs Mark kuvataan erittäin määrätietoisena ja omistautuneena, mutta ihmissuhdetaidoiltaan varsin puutteellisena, kun taas Eduardo tekee luottavaisesti parhaalle kaverilleen palveluksia, eikä ala vaatimaan oikeuksiaan ennen kuin on jo liian myöhäistä.
Sean Parker on puolestaan häikäilemätön toimija, joka toisaalta vie Facebookia eteenpäin suurin harppauksiin, muttei ollenkaan huolehdi siitä, kenen varpaille astuu matkan varrella. Justin Timberlaken esittämästä sutkista pukumiehestä tulikin vahvoja mielleyhtymiä Boiler Room-elokuvan nuoriin ja ylisuuren egon omaaviin juppikeinottelijoihin, joille kaikki keinot olivat sallittuja ja aidot ihmissuhteet yliarvostettuja.
Ensi kuulemalta ajatus Facebook-elokuvasta ei tuntunut kovin kiehtovalta, mutta The Social Network onnistuu pitämään kiinnostusta yllä loppuun asti, mikä on paljolti mielenkiintoisten hahmojen ansiosta. Näyttelijät tekevätkin kautta linjan hyvää työtä, ja etenkin Eisenbergin ja Timberlaken luonteville suorituksille täytyy nostaa hattua. Osittain väritetyistä juonenkäänteistä ja henkilöhahmoista ei ole lopputuloksen perusteella ollut ainakaan haittaa, sillä Fincherin sujuvasti ohjaama kaksituntinen herättää myös ajatuksia. Jälkipohdintaa ei niinkään synny Facebookista tai sosiaalisista verkostoista sinällään, vaan menestymisestä kaiken muun kustannuksella, ja siitä, miten vaikeaa liiketoiminta- ja ystävyyssuhteiden yhdistäminen voi lopulta olla.
Olli Riihimäki (21.10.10)