 |
|
Legenda Suojelijoista 3D
Ensi-ilta: 08.10.2010 Kesto: 1 h 38 min Ikäraja: K 11 Ohjaaja: Zack Snyder Ääninä mm.: Emily Barclay Hugo Weaving Helen Mirren
Kun kerran moniosaisesta kirjasovituksesta on kyse, yhden elokuvan aikana ehditään lähinnä esittelemään fantasiamaailman lisäksi tarinan lukuisat hahmot, jotka ovat tässä tapauksessa pöllöjä. Ihan tavanomaisista yövirkuista hiirenpyytäjistä ei ole kuitenkaan kyse, sillä tässä tarinassa pöllöt ovat ravintoketjun huipulla ja käyvät valtataistelua hyvien Suojelijoiden ja pahojen Puhdasrotuisten ylhäisön välillä. Koska ihmisiä ei näy mailla halmeilla, mutta ympäristöstä erottuu jos jonkinlaisia rakennelmia, onkin luontevaa että pöllöyhteiskunnasta löytyy esim. seppiä, joiden takomasta metallista syntyvät myös sotureiden käyttämät maskit ja taistelukynnet. Tarinan päähenkilöksi joutuu tahtomattaan nuori tornipöllö Soren, joka kaapataan isoveljensä Kluddin kanssa kotipuunsa lähettyviltä Puhdasrotuisten matkaan. Pitkän lentomatkan jälkeen veljekset, ja matkan aikana Soreniin tutustunut ja niin ikään vasten tahtoaan mukana oleva kaktuspöllö Gylfie, pääsevät perille pahan Rautanokan ja tämän kuningattaren Nyran johtamaan, työleirimäiseen pöllövaltakuntaan, missä tulokkaat laitetaan heti koulutukseen.  Sotilaiden lisäksi uusia kasvoja tarvitaan ”poimijoiksi”, joiden tehtävänä on kerätä jo syötyjen saaliseläinten, jämistä löytyviä metallinkappaleita, joissa on magneettista energiaa. Tarpeeksi isoissa määrissä nämä metallinpalat muodostavat magneettikentän, joka lamaannuttaa pöllöt, joka sopiikin hyvin Rautanokan suunnitelmiin, sillä tavoitteena on syrjäyttää legendaariset Suojelijat ja nousta siten pöllömaailman hallitsijaksi. Soren ja Gylfie saavat kuitenkin apua eräältä pahantekoon kyllästyneeltä Puhdasrotuiselta ja onnistuvat pakenemaan, mutta vahvemman oikeuteen nojaavaan ideologiaan mieltynyt velipoika Kludd päättää jäädä mieluummin palvelemaan Rautanokkaa. Useamman mutkan ja myös muutaman uuden tuttavuuden avulla Soren ja Gylfie pääsevät lopulta perille Ga’Hooleen Suojelijoiden luo, jossa aloitetaan tulokkaiden kertoman pohjalta valmistelut kaapattujen pöllöjen pelastamiseksi Rautakynnen orjuudesta. Myös Soren päättää ottaa osaa ratkaisevaan taisteluun, vaikka tietää joutuvansa silloin myös omaa veljeään vastaan. Onneksi tukena on myös vanha sotasankari Ezylryb, josta Soren on kuullut aiemmin vain hurjia tarinoita.
Näyttävien puitteiden rinnalle kasattu tarina on, virkistävästä pöllömaailmasta huolimatta, hyvinkin perinteinen hyvän ja pahan välinen taistelu, jossa vähänkään fantasiaa lukeneelle tuskin tulee isompia yllätyskäänteitä vastaan. Hyvikset ja pahikset ovat selkeästi jaoteltuja, ja mahdolliset takinkääntäjät tunnistaa niin ikään jo äänensävystä. Myös erot Suojelijoiden ja Puhdasrotuisten asuinpaikkojen välillä ovat kuin yöllä ja päivällä, sillä edellä mainittujen asuttama hyvinvoiva merenrannan jättiläispuu ja jälkimmäisten Tuomiovuorimainen, punaista laavanhehkua säteilevä louhos tekevät kontrastin mahdollisimman selväksi. Optimistinen ja oikeamielinen sankari, joka joutuu luopioveljensä pettämäksi, ei sekään ole ratkaisuista omaperäisin.  Tuttuja latuja tallaavasta juonestaan huolimatta elokuva kuitenkin onnistuu viihdyttämään, sillä paikoin huvittavan pitkälle viedystä inhimillistämisestä huolimatta pöllöt tuovat valkokankaalle myös jotain uutta, etenkin toimintakohtausten tasolla. Ihmishahmoilla toteutettuna Legenda Suojelijoista 3D olisi ollut helppo tyrmätä geneerisenä miekka ja magia-seikkailuna, mutta tällaisenaan taistelevat ja paikoin sympaattisetkin pöllöt ansaitsevat ainakin yhden katsomiskerran.
|
|
Rankahkoilla sarjakuvasovituksilla (300, Watchmen) ja verenhimoisilla zombeilla (Kuolleiden aamunkoiton uusintaversio) kannuksensa ansainnut Zack Snyder tarttui vaihteeksi hiukan toisenlaiseen projektiin ja ohjasi koko perheen 3D-fantasiaseikkailun. Kathryn Laskyn suosittuun, muttei vielä suomeksi käännettyyn kirjasarjaan perustuva Legenda Suojelijoista 3D kattaa 15-osaisen saagan kolme ensimmäistä kirjaa. Täysin tietokoneanimaationa toteutetun elokuvan ääninäyttelijöinä kuullaan alkuperäisversiossa sellaisia nimiä kuin Helen Mirren, Sam Neill ja Hugo Weaving, kun taas suomeksi dubatun version (jonka pohjalta tämä arvostelu laadittiin) valinneet saavat kuulla mm. Salatuista elämistä tuttua Maija-Liisa Peuhua.
Puolitoistatuntiseksi elokuvaksi Legenda Suojelijoista 3D sisältää melkoisen määrän tapahtumia ja hahmoja, eikä toimintaakaan ole unohdettu, kun pöllöt ottavat yhteen toistensa kanssa, vieläpä Snyderille tyypillisten hidastettujen mäjäysten saattelemina. Audiovisuaalisesti homma onkin hyvin hanskassa, sillä lukuisten lentokohtausten aikana nähdyt maisemat ovat komeita, ja musiikki etenkin instrumentaaliosuuksiensa puolesta sopivan mahtipontista. Luultavasti lähinnä nimensä takia leffan soundtrackille valitun Owl Cityn radioystävällinen To The Sky-kitarapoppailu sen sijaan tuntuu tarpeettomalta lisältä, joka levynmyynnin edistämisen ohella vain vesittää eskapistista elämystä.
