 |
|
Linkin Park: A Thousand Suns (Warner Music)
01. The requiem 02. The radiance 03. Burning in the skies 04. Empty spaces 05. When they come for me 06. Robot boy 07. Jornada del muerto 08. Waiting for the end 09. Blackout 10. Wretches and kings 11. Wisdom, justice, and love 12. Iridescent 13. Fallout 14. The catalyst 15. The messenger
2:01 0:58 4:13 0:18 4:56 4:29 1:35 3:52 4:39 4:15 1:39 4:57 1:23 5:40 3:02 Sanotaan, että bändien on kehityttävä voidakseen jatkaa menestystä. Jotkut bändit uudistavat soundiaan joka kymmenes albumi, toiset tekevät joka levystä erilaisen. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu supermenestyjä Linkin Park, jonka uutukainen A Thousand Suns on jotain todella erilaista aiempaan tuotantoonsa verrattuna. Ratkaisu on aiheuttanut ymmärrettävästikin paljon kritiikkiä ja keskustelua, sillä kuulostaako lopputulos enää ollenkaan siltä miltä tottui LP:n kuulostavan? Unohtakaa heti kättelyssä sanat nu-metal tai konerock. Niiden tilalle on tullut... no, oikeastaan jotain, mitä ei voi edes määritellä. A Thousand Suns on kuin musiikkia toiselta planeetalta. Luvassa on erikoista taidepoppia rauhallisilla konetaustoilla varustettuna. Chester Beningtonin vokaalitkaan eivät enää puske vihaa ja sylkeä vaan kuulostavat enemmänkin kuin Gregorian-kuoro olisi laitettu laulamaan rokahtavaa materiaalia. Bändin muodonmuutos on yhtä rohkea askel kuin minkä kotimainen Velcra teki hypätessään ambient-popin maailmaan levyllään Hadal. Tämä on musiikkia, jossa tulevaisuus rävähtää silmille. Niin soundiosasto kuin yleisfiiliskin ovat yleisen massapopin seinien yläpuolella. Jos suurin osa ihmisistä istuu kapselissa kuuntelemassa keskusradiosta NRJ:tä, soi ulkopuolella avaruudessa leijuvan hemmon kuulokkeissa LP. Sävelet tuovat mukanaan tiettyä rauhaa ja toivoa, mutta niissä tuntuu myös tuntemattoman uhka. Kohta iskevästä katastrofista annetaan vihjeitä astetta vihaisempaakin huutoa sisältävistä Blackoutista ja rankemmat konesoundit pudottavasta Wretches And Kingsistä. Vaikka levyn loppupuolen biiseissä on mukana asteittaista rankkuutta, niin se on toteutettu erikoisin keinoin. Yleislinja pysyy rauhallisehkona läpi albumin, mutta kokonaisuuden mahtavasta toimivuudesta johtuen levyn linja kehittyy elokuvamaisesti loppuhuipennusta varten. Kyseinen huipennus kantaa nimeä The Catalyst. Tässä on ehkä vuoden erikoisin biisi, joka iskee silti täydellä voimalla tajuntaan. Tausta on jännittävää breakbeattia, joka kuulostaa siltä kuin biisi olisi kohta lähdössä, mutta sitä lähtöä ei koskaan varsinaisesti tulekaan. Ei ainakaan niin kuin odottaa. Itseasiassa biisin toimivin ydin ovat vokaalit ja vetävä sävellys, jota kuullaan läpi koko raidan. Pusertava epätoivo lyö vihdoin läpi. Kokonaisuus on vähintäänkin mielenkiintoinen. Selkeä linja ja kehittyvyys toimivat, mutta jotain tuntuu jäävän puuttumaan. Raitoja löytyy 15 kappaletta, mutta välisoitoista johtuen varsinaisia biisejä saadaan lopulta kuulla ainoastaan yhdeksän. Muut biisit toimivat lähinnä albumin osina, pohjustuksena The Catalystin voimalle, minkä vuoksi levy jättää toisaalta virtaviivaisen, toisaalta ”tässäkö tää nyt oli?” -fiiliksen. Erikoisuudessaan A Thousand Suns on kuitenkin oiva piristysruiske, joskaan tätä ei ehkä voi suositella niille, jotka pitivät LP:stä aiemmin?
Arvostelut
Mukana seuraavissa arvosteluissa
KotisivutLinkin Park kesällä Helsinkiin Näin Linkin Park -vokalisti päätyi uuteen Saw-leffaan Linkin Park -keulakuvalla sivuprojekti Porin Sonisphere Festivalin ohjelma valmis Scooter juhli Linkin Parkin kanssa Huippuyhtyeet esiintymään Poriin festivaaleille? Linkin Park jätti Ruotsin väliin Linkin Park saapuu Suomeen Disco Ensemble ja Linkin Park kimpassa HIM mittavalle kiertueelle Linkin Parkin kanssa |
|
