The Kids Are All Right
Lyhytelokuvillaan ja filmifestivaalituotoksillaan kehuja kerännyt Lisa Chodolenko sai uusimpaan kokoillan elokuvaansa varsin nimekkään tähtikaartin. Annette Beningin, Julianne Mooren ja Mark Ruffalon suostuminen vain neljän miljoonan dollarin budjetilla toteutettuun independent-tuotantoon kertoo ainakin siitä, ettei hommia ole paiskittu dollarinkuvat silmissä, vaan näyttelemisen ilosta. Lähes nimellisestä budjetistaan johtuen The Kids Are All Right onkin tuotantokustannuksiinsa nähden päässyt voitolle jo nelinkertaisesti.
Syy huokeisiin kustannuksiin ja puoli-ilmaiseksi mukaan suostuneihin näyttelijöihin löytyykin jenkkielokuvissa harvemmin nähdystä aiheesta, eli lesbopariskunnan (Bening ja Moore) hedelmöityshoidolla hankittujen lasten ja spermanluovuttajana toimineen miehen (Ruffalo) kohtaamisesta. Koska kyse ei ole helposti sulavasta mainstream-tuotoksesta, elokuvan markkinointi on ainakin Suomessa ollut hiukan harhaanjohtavaa, sillä telkkarissakin nähty ”Syksyn hauskin komedia”-puffi ei kuvaa tätä oikein mitenkään. Kyseessä kun on vitsitykityksen, nolojen tilanteiden ja hupailun sijaan arkinen draama, joka korkeintaan hymyilyttää muutamaan otteeseen.
Pääasiallisesti The Kids Are All Right jää mieleen hahmojensa ansiosta, sillä Beningin ja Mooren esittämät Nic ja Jules ovat pariskuntana erittäin luontevia ja varsinkin ihmisinä täysin eri paria, sillä lääkärinä työskentelevä ja määrätietoinen perfektionisti Nic on luovemman ja fiilispohjaisemman Julesin selvä vastakohta. Naisten elämään yhtäkkiä ilmestyvä Paul taas on puolestaan enemmän Julesin oloinen elämäntaiteilija, mutta myös heikkona naisiin, eli siis tyypillinen sitoutumispelkoinen, keski-ikää lähestyvä komeahko miekkonen, jolle kuitenkin riittää vientiä ainakin toistaiseksi. Pariskunnan teini-ikäisiä lapsia, Jonia ja Laseria, näyttelevät Mia Wasikowska ja John Hutcherson jäävät elokuvan nimestä huolimatta statisteiksi, sillä nyt ei ole kyse niinkään lapsista kuin heidän vanhemmistaan.
Siinä missä aikuiset hahmot ovat särmikkäitä ja hyvin näyteltyjä, elokuvan juoni on kokonaisuuden heikoin lenkki, sillä siihen on ympätty mukaan jokunen turha pariskunnan lapsiin liittyvä sivujuoni, jotka jätetään lopulta roikkumaan kokonaan tyhjän päälle. Tämä ei kuitenkaan hirveästi häiritse, sillä vaikka Joni ja Laser ovat hahmoina varsin tasapaksuja, eivät he varsinaisesti ärsytäkään, joten pienen haahuilun kyllä kestää, vaikka roolisuoritusten kannalta Wasikowskan ja Hutchersonin ero Beningiin ja Mooreen on suorastaan huima, eikä viimeksi mainittujen tuleva Oscar-ehdokkuus parhaasta naispääosasta ole tämän elokuvan näkemisen jälkeen kovin suuri yllätys.
Vaikkei olekaan aiheestaan johtuen kaikkien mieleen, pienimuotoisena ja sympaattisena arkidraamana The Kids Are All Right toimii mainiosti. Kunhan katsoja ei odota mitään naurupommia, tämän parissa saa viettää varsin kiintoisan leffaillan. Perinteisempää ja vähemmän aivoja rassaavaa romanttista kohkausta spermanluovutuksen seurauksista voikin Beningin ja kumppaneiden sijaan mennä katsomaan viime viikolla ensi-iltansa saaneeseen Vaihtamalla paranee-leffaan.
Olli Riihimäki (24.09.10)